Vuosi vaihtuu...

Juuh, alkaa olla kiitettävästi vuosi 2013 pulkassa. Ei enää kovin montaa tuntia ole jäljellä, mitä nyt vähän reilu vuorokausi :) Enkä oikein tiedä, mitä mulle on jäänyt tästä vuodesta käteen. Ei ainakaan mitään hirmuisoja huippuhetkiä tai epäonnistumisia. Tai no, vakituinen työpaikka on kyllä aika hienoo! Paino on mitä on, on ollut koko vuoden, muutama kilo alaspäin, samat kilot ylöspäin ja sitä rataa. Mitähän sitä sitten uudelle, kohta alkavalle vuodelle...

 

Jotain pitää keksiä. Minun pitää aktivoitua, minusta on tullut hyvin passiivinen. Minun pitää löytää joku mielekäs harrastus, tapahtui se sitten kotona tai jossain muualla. Nuo ovat nyt ne tärkeimmät. Elämäntapojen muutoshan olisi myös, mutta kun se tarvii sen motivaation. Kovin pitkälle ei pelkällä tahdonvoimalla päästä, vaikka alkuun sekin saattaa riittää. Pikkuhiljaa etsiskelen motivaatiota itsestäni ja jospa se muutos sitä kautta löytyisi.

 

Voisinhan minä toki taas paukutella henkseleitä ja asetella tavoitteita kesää kohti. Mutta ehkä nyt on parempi näin. Otan rauhallisesti ja katson mitä tapahtuu. Olen luottavaisella mielellä, että löydän sen motivaation, vaikkapa sitten työterveyslääkärin kautta. Nyt kuitenkin nautiskelen vuoden 2013 viimeisistä hetkistä ja otan vastaan vuoden 2014 hyvillä mielin. Mennyttä on turha surra, siitä voi vain ottaa opikseen! Näillä siis mennään :)

 

Hurmaavan hienoja viimeisiä tunteja vuodelta 2013 ja oikein hyvää uutta vuotta 2014!!

 

Kuva

Jotain positiivistakin välillä...

Pitkästä aikaa... Blogihiljaisuudesta varmaan arvaakin kuin ämmän on käyny. Eli siis aika heikosti menny syömisen ja muun suhteen.

Jotain on kuitenkin tapahtunut, jotain positiivista :) Olen päässyt vihdoin gynekologille (olipa muuten harvinaisen hankalaa saada sinne aika) ja nyt pikkuhiljaa saadaan varmaan tämän mamman kierto kuntoon. Sain puolen vuoden reseptin primolut noria tasaamaan ja rauhoittamaan kiertoa. Se miinuspuoli tässä nyt on, että puoleksi vuodeksi on otettava ehkäisy käyttöön, koska tuon lääkkeen aikana ei suositella raskauden yrittämistä. Toisaalta, nyt olisi puoli vuotta aikaa saada painoa alemmas ja kuurin loputtua kevyempänä voisi raskauskin olla mahdollinen.

Gyne ultras samalla tottakai kohdun ja muutenkin hiukan kohtua ja paikkoja. Hyvältä näytti, limakalvokaan ei ollu paksu, sitä pelkäsin kyllä todella, että kohtulimakalvon ylikasvu olisi taas riesana. PCO siellä tietenkin oli. Mihinkäs se olisi hävinnyt...

Huojensi mieltä tuo käynti ja jospa nyt saisi pikkuhiljaa kuukautiset ja kierron aisoihin, loppuis nämä kolmen kuukauden kierrot ja kuukauden vuodot...

Aarrekartta

Jo pitkään tarkoituksenani on ollu tehdä aarrekartta. Kuulin aarrekartasta kollegaltani ja siitä asti se on tuolla takaraivossa tykyttänyt, sillä kuulemma monia aarrekartta on auttanut saavuttamaan tavoitteita ja toiveita. En ole sen kummemmin perehtynyt näiden tekoon, ilmeisesti tapoja on monia. Toiset tekevät aarrekarttansa sanoilla, toiset kuvilla ja kolmannet molempia yhdistelemällä. Voi olla vielä muitakin tapoja, tiedä häntä. Minä tein omani kuvilla sekä sanoilla. Aarrekarttaan siis tulisi laittaa asioita, joita itselleen toivoo ja tavoittelee. Sen jälkeen se olisi hyvä laittaa sellaiseen paikkaan, että sitä voi katsella, jotkut laittavat esimerkiksi jääkaapin oveen tai sitten vähän yksityisemmin vaatekaapin oven sisäpuolelle. Tarkoitukseni on ollu askarrella aarrekartta ihan lehdistä kuvia ja sopivia tekstejä hakemalla, mutta nyt tein tämän aarrekartan ihan paintin avulla. Teen jossain vaiheessa kuitenkin ihan "käsintehdyn" versionkin. Mutta tässä on minun aarrekarttani :)

 

 

 

 

Siinäpä tuo. Eli tavoitteina ja toivenani on siis laihtuminen ja tavoitepainokin on kirjattu ylös. Toiveena on tehdä positiivinen raskaustesti ja olla raskaana. Noissa vartalokuvissa on muuten sellainen "sääntö", että jos niissä on pää, pitäisi pään tilalle laittaa oma päänsä. Sen takia tuolla ihanan vauvamasun omaavalla neitosella on violetti pää :)  Raskaudesta tuloksena toivon siis vauvaa. Terveys on yksi toive, kaunis hymy myös. Omat hampaani eivät ole parhaat mahdolliset, joten toivon saavani joskus kauniin hymyn. Tietenkin rakkaus ja onnellinen avioliitto on toiveissa. Kuten myös onnelliset lapset. Oma koti on yksi toive ja uusi auto, kuvanmukainen vielä :)

 

Sellainen siis...

 

Oletteko te tehneet aarrekarttoja tai jos tekisittte, mitä niihin tulisi?

Viikon tuloksia :)

Yritin viime viikolla kolmesti tehdä postausta, mutta aina jokin keskeytti. Yleensä lapset :) Iltasella ei ole enää niin energiaa, käyn katsomassa vain pakolliset eli sähköpostin ja facebookin ;) eikä ole enää innostusta kirjoitella mitään. No, ei noissa postauksissa mitään erityistä olisi ollut, kaikenlaista höpinää vaan, joten ette menettäneet kauheasti :D

Punnituspäivä oli siis tänään. Viime maanataina vetäsin siis pohjat, 134,9 kg. HUI!!! Onneksi tänään näytti vähän paremmalta, 131,9 kg. Eli pudotusta hienot kolme kiloa. Tästä on hyvä jatkaa. Lomaa on nyt jäljellä viitisen viikkoa, joten ajattelin pientä lomatavoitetta. En tiedä, haukkaanko liian suuren palan, mutta olisi kiva painaa töihin lähtiessä 126 kiloa. Eli viidelle viikolle melkein kuusi kiloa pudotettavaa. Voi olla, että tuo liikaa, toisaalta painoa on sen verran paljon, että näin alussa ainakin voi lähteä isompiakin määriä, jos ja kun ruodussa pysytään.

Pikkusen voisi vielä katsoa viime viikkoa ja miettiä, mitä olen tehnyt toisin. Selkein muutos on ollut ruokailuissa. Jätin perunat, pastat ja riisit pois. Jos muille oli makaronilaatikkoa, minä söin jauhelihaa ja kasviksia. Silppusin vain omalle lautaselleni enemmän kurkkua, tomaattia, paprikaa, parsakaalta, lisäsin proteiinia lihan, kalan, kanan muodossa, pari ruokalusikallista raejuustoa ja vähän pippuria. Tässä kompastuskivenä voi olla kyllästyminen, joten erilaisia kasvisyhdistelmiä pitänee alkaa miettiä tarkemmin. Taidanpa palata siihen postaukseen , jossa kyselinkin vinkkejä kasvisten syöntiin.

Kasviksiahan pitäisi siis syödä se puoli kiloa päivässä, suositusten mukaan. Ja tuo on tehnyt tiukkaa meikkiksellä. Äidiltä sain kuitenkin aika hyvän ja yksinkertaisen idean. Miksi en ole tuota tajunnut aikaisemmin. Voi olla, että tämä nyt on kaikille muille ollut itsestään selvä ajatus, mutta minä koin valaistumisen vasta äitini myötä: aamulla pilkon kulhoon minulle mieluisia kasviksia ja vihanneksia ja tyhjennän sen kulhon päivän aikana. Niin simppeliä, että ihan hävettää! Syön joko ruuan kanssa, välipalaksi, iltapalaksi tai silloin kun on pakottava tarve napsia jotain. Loppujen lopuksi tuo puoli kiloa ei kovin paljoa vaadi; pätkän kurkkua, porkkanan tai kaksi, tomaatin... Lapsillekin on paljon helpompi syöttää tarvittava määrä kasviksia näin, jostain syystä kun nuo tuppaavat tykkäämään enemmän kasvistikuista kuin salaatista.

Mitä muuta tein toisin menneellä viikolla, kuin aiemmin. Säännöllinen syöminen. Näin lomalla ateriarytmi itsellä lipsuu herkästi. Aamupalasta tulee lounas, sitten onkin päivällisen vuoro ja iltapala sitten jossain vaiheessa. Nälkä on kova ja tulee syötyä yli tarpeen, kun hotkii eikä pureskele kunnolla. Enpä minä kait muuta ole tehnyt, vähän vähemmän herkkuja. Joka kauppareissu en ole ostanut herkkuja, mutta esimerkiksi toripäivänä ostin lakuja, joita vähän tuli itsekin syötyä. Tuota kun vertaa aikaisempaan jolloin herkkuja ostin joka kerta kun kaupassa kävin, parannusta tuli huomattavasti. Tämmöisiä... Toivokaa nyt kovasti minun kanssani, että tämä pitää! Nyt on ihan hyvä innostus päällä, pitäisi vielä löytää keinot, joilla itsekuri pitää silloin, kun muuten motivaatio on hukassa. Silloin pitää mennä vain tahdonvoimalla eteenpäin!

Haaste :)

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Eli alkuun siis 11 asiaa minusta :) Huu, tämä tulee olemaan hankalaa...

1. Illalla nukkumaan mennessä minua häiritsee suunnattomasti telkkarin äänet ja kellon tikitys. Joten jos isäntä jää katselemaan töllöä, käsken äänet pois. Samoin kyläpaikoissa, jos on mahdollista, pysäytän kellot yön ajaksi. Päivällä nukkuessa taas minua ei häiritse edes täysillä huutava telkkari :) Tähän voisi lisätä vielä murut sängyssä. Petari pitää kääntää joka ilta, ettei vain ole mitään hiekanjyväsiä tai muita muruja sängyssä.

2. Näpistelin alle viisi vuotiaana karkkia kaupasta *nolo*. Jotain pientä, tikkarin tai karkkirasian. Se loppui siihen, kun jäin kiinni.

3. Kerään muumimukeja. Tilaan sisaruksilleni lahjalehtiä yms. jos niissä on tilaajan lahjoina muumimukeja :)

4. Tykkään pelata lentopalloa ja olen ollut siinä jopa aika hyvä. Harmi kun täällä ei ole tällä hetkellä lentopallon harrastusmahdollisuutta. Se voisi olla laji, jota voisin oikeasti harrastaa pidempäänkin.

5. Tapasin mieheni chatissa. Vanhemmille ihmisille en kehtaa tuota edes kertoa, joten kerron meidän tavanneen treffipalstalla :D

6. Omistan vain kolmet housut, jos leggareita ei lasketa. Yhdet ylipitkä farkut, joita en käytä koskaan. Yhdet mustat trikootyyppiset housut sekä farkkuleggarit jotka ovat vähän paksummat kuin perusleggarit. Leggareita on sitten kolme paria lisää, joita käytän lyhyiden hameiden tai mekkojen kanssa.

7. Haluaisin kanoja, lampaita ja hevosen. Harmi vain, että ainakin hevosille olen allerginen.

8. Rakastan kunnon korkkareita, mutta en osaa kävellä niillä enkä ole vielä löytänyt sellaisia, joissa jalat eivät huuda hoosiannaa heti ensi askeleella. Niinpä käytän ballerinoja, maltillisia kiilakorkoja ja tennareita.

9. Pitkätukkaiset, sänkiset rokkarit ovat kuumia!! <3 JP Leppäluoto, Marco Hietala, Ville Valo... Ja tietysti kapteeni Jack Sparrow!

10. Olen pöytälaatikko runoilija ja satuilija. Kirjoittelen runoja ja satuja, joita en kylläkään kenellekään näytä. Poikkeusena sadut, joita sepittelen lapsille iltaisin ja joissa seikkailee omat lapseni.

11. Puren kynsiäni. Olen purrut niin kauan kuin muistan ja kynteni ovat todella lyhyet. Siis oikeasti lyhyet. Pikkusormessani voi olla pahimmillaan noin millin pituinen kynsi. Tähän en ole vieläkään löytänyt ratkaisua, jolla päästä jyrsimisestä.

Siinäpä on yksitoista erilaista faktaa minusta :) Sitten niihin MadH:n esittämiin kysymyksiin.

1. Mitä teet silloin kun oikein potuttaa? Syön. Helppo vastata, kun syön joka tunteeseen ja tilanteeseen. Mutta jos jostain syystä en syö, haluan olla yksin ja jauhaa sitä potutusta vähemmäksi. Lisäksi musiikki auttaa. Luurit korville ja vaikka youtubesta vähän oikeanlaista musiikkia niin jo helpottaa. Oikeanlainen musiikki voi olla esim. Ozzya, Nightwishia, Northern Kingsiä...

2. Mitä luulet, mikä on suurin kompastuskivi projektissasi johon voit törmätä? Suurin kompastuskivi on minä itse. Se, etten saa omaa päätäni mukaan projektiin kunnolla, mukavuudenhaluni ja laiskuuteni.

3. Mikä saisi sinut luovuttamaan projektissasi? Onnistumisien puute, mukavuudenhalu.

4. Onko sinulla joku tuttu/ystävä/perheenjäsen, joka ei usko projektiisi/tue sinua? En ole projektistani kertonut kenellekään oikeastaan kunnolla. Vihjailen vain, että pitäisi laihduttaa yms. mutta kenellekään en ole koskaan suoraan myöntänyt, että tavoitteena on terveellisempi elämä.

5. Missä näet itsesi 5 vuoden päästä? Uudessa kodissamme, jatkan samoja töitä ja ehkä yhdellä lapsella lisääntyneenä, ainakin hitusen hoikempana.

6. Oletko lukenut paljonkin painonhallintaan/terveyteen/liikuntaan/ruokavalioon liittyvää kirjallisuutta/lehtiä? Mitä suosittelet? En ole varmaan kokonaista kirjaa noihin liittyen lukenut. Pätkän sieltä ja toisen täältä, joten en osaa suositella mitään.

7. Mistä sait motivaatiosi projektin aloittamiseen? Vielä on motivaatio hukassa, toivottavasti löytyy pian.

8. Mikä saa sinut todella vihaiseksi? Epärehellisyys, epäoikeudenmukaisuus, toisten vahingoittaminen.

9. Mitä asioita arvostat ihmisissä? Rehellisyys, luotettavuus, empaattisuus, luovuus, positiivinen elämänasenne... Näitä olisi paljon, mutta näillä lähdetään :)

10. Jos saisit päättää ihan mitä vaan, missä haluaisit asua ja miten? Järven rannalla, maalla isossa ja ikivanhassa hirsitalossa.

11. Onko sinulla ollut jonkinlaisia repsahduksia projektissasi, miten selvisit niistä? En ole selvinnyt repsahduksista, mutta eikait siinä muu auta kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin.

Olipa hankalia kysymyksiä :) Nyt sitten katsotaan saanko raapaistua 11 haastettavaa kehiin :)

Lyijypallo
Tintti treenaa
Mimosa
Iris, "miksi sulla on niin iso maha"-blogista

Helpommin sanottu kuin tehty. Neljä haastetta lähtee minulta eteenpäin. Selailin noita blogeja joita luen ja aika monessa oli tämä haaste jo tehty. Laitan haasteen eteenpäin niille, joilta en ihan heti tätä haastetta löytänyt :) Mutta muutkin saavat ihan vapaasti napata tämän mukaansa, vaikkapa vain vastata minun kysymyksiini :)

Ja lopuksi minun kysymykseni ;)

1. Miten pidät/pitäisit puolisosi tyytyväisenä? Kolme tärkeintä asiaa...
2. Minkä biisin esittäisit karaokessa, jos olisi pakko?
3. Mitä eniten arvostat itsessäsi?
4. Yöasusi eli millaisessa kostyymissä nukut?
5. Mihin tosi-tv-ohjelmaan voisit lähteä mukaan?
6. Lapsuuden toiveammattisi?
7. Kuka on tällä hetkellä merkittävin ihminen elämässäsi?
8. Kerro kaksi syytä, miksi onnistut elämäntaparemontissasi?
9. Oletko hyvä kokki?
10. Miten rentoudut?
11. Mistä haaveilet?

 

Hengissä...

Hengissä ollaan ja nyt on se pohja taas saavutettu... 134,9 kg. Järkyttävää!! Ja tuon muuten huomaa tuon painonnousun omassa olossa ja olemisessa. Nyt on perkele vaikka väkisin saatava painoa alaspäin, vähän kerrallaan. Vaihtoehtoja ei ole, jos meinaan hengissä selvitä siihen asti, kun minun lapseni ovat täysi-ikäisiä!

 

Kesälomilla ollaan, käytiin tuossa lomareissukin tekemässä. Autolla vähän kierrettiin Suomea. Tulossa olisi vielä yksi reilun viikon reissu vähän myöhemmin :) Muutoin kesä on ollut ihanteellinen, lämmintä on riittänyt, ulkona on oltu ja mansikoitakin on syöty. Tuoreet mansikat vain ovat jotain aivan ihanaa!! Uimassakin on pari kertaa käyty, meillä täällä kotosalla puuttuvat kaikki uimapaikat tästä lähistöltä, joten uiminen on loppujen lopuksi aika vähäistä. Mutta reissussa tuli nautittua lämpimästä järvivedestä :)

 

Pyrin nyt aktivoitumaan myös tämän blogin osalta. Alan myös todennäköisesti pitämään ruokapäiväkirjaa täällä blogissa, jospa se hillitsisi syömishimoja, kun ne syömiset pitää kaikelle kansalle kuuluttaa :) Ylipäätänsä pitäisi saada ohjelmoitua itsensä niin, että minullakin olisi ne ruoka-ajat, enkä vain söisi jatkuvasti jotain. Napostelu pois siis :) Aloitetaan taas noilla, katsotaan mitä tapahtuu :)

 

 

Kuva

Oral-B Pro-Expert , Buzzausta!!

Osallistuin Buzzador-kampanjaan, jossa pääsin kokeilemaan uutta ja monitehoista Oral-B Pro-Expert-hammastahnaa. Buzzaaminenhan tarkoittaa sitä, että tutustun ja kokeilen tuotteita ja kerron niistä sitten oman mielipiteeni. Tässä hammastahna-kampanjassa tuli mukana paljon pieniä testipakkauksia, joita sitten jaoin sukulaisille, ystäville ja työpaikalla. Samalla kerroin tärkeimmät asiat hammastahnasta ja pyysin heitä raportoimaan tuotteesta oman mielipiteensä.

Mutta sitten itse tuotteeseen... Paketin sisältö näytti siis suurinpiirtein tältä:

Sieltä löytyi:
1 Oral-B Pro-Expert All-Around Protectio-hammastahna
1 Oral-B Pro-Expert  Hammaskiille- hammastahna
1 Oral-B Pro-Expert -hammasharha
1 Buzzador-esite

Muille sain jaettavaksi tosiaan
14 Oral-B Pro-Expert All-Around Protection näytettä (n. 15 ml näyte)
14 miniesitettä
Buzztrack-kortteja, joilla pääsi vastaamaan muutamaan kysymykseen koskien tuotetta.

Miten tämä hammastahna sitten toimii? Oral-B Pro-Expert  hammastahna toimii kaikilla kahdeksalla hammaslääkäreiden yleisimmin tarkistamalla alueella. Nämä kahdeksan hyötyä ovat kliinisesti todistetty yli 70 tieteellisessä tutkimuksessa. Ja nämä kahdeksan aluetta ovat:

• Suojaa reikiintymiseltä
• Suojaa ikeniä
• Ehkäisee plakkia
• Suojaa vihlovilta hampailta
• Ehkäisee hammaskiveä
• Suojaa värjäytymiä vastaan
• Pitää hengityksen raikkaana
• Suojaa hammaskiillettä.

Mitä hammastahna sisältää?
Tinafluoridi on fluoria, johon on lisätty tina(ll)-ioneja. Sillä on hammaskiilteen kulumiselta suojaavia ominaisuuksia. Fluoridi vahvistaa hammaskiillettä auttaen ehkäisemään reikiintymistä.
Polyfosfaatit taas ehkäisevät plakin muodostumista ja näin ollen myös hammaskiven syntymistä. Ne ehkäisevät myös värjäytymiä. Piioksidi täydentää värjäytymien poistoa kiillottamalla hampaiden pintaa ja auttaen pitämään hampaat valkoisina. Vesipitoisuus on vain 4 %.

Hammastahna siis lupaa paljon... Ja näitä lupauksia siis lähdin katsastamaan.

Ensimmäisellä pesukerralla geelimäisen tahnan rakeisuus yllätti. Aivan kuin olisin laittanut suuhuni hienoa hiekkaa. Myöskin jälkimaku oli hyvä.
Minun on ollut hyvin vaikeaa löytää hammastahnaa, joka ei olisi niin väkevää. Monen tahnan kanssa pesun jälkeen suussa "poltteli" ikävästi hetken aikaa. Tämä tanha on mieto eikä tuota polttavaa jälkimakua ollut. Lisäpiste tästä! Pesun jälkeen suu tuntui raikkaalta ilman sitä vahvaa hammastahnan makua. Muutaman tunnin jälkeen suu tuntui edelleen aika puhtaalta, mutta ei niin erityisen raikkaalta. En ole koskaan kärsinyt vihlovista hampaista, joten en tiedä kuinka tämä tahna tuohon asiaan vaikuttaa. Lisäksi hammastanhan muut vaikutukset oikeastaan näkyvät vähän pidemmän ajan kuluttua. Kaiken kaikkiaan ihan kelpo tahna, joka jäänee ihan vakituiseen käyttöön :) Myös mies tykkäsi. Kannattaa minusta kokeilla, jos tuo rakeisuus alussa ei häiritse.

Pääsiäistä!!

Alkaa pikkuhiljaa tämä pieni pääsiäisloma olla takana, viimeisiä tunteja viedään ennenkuin huomenna taas suunnataan töihin. Seuraava pidempi loma onkin sitten parin kuukauden päässä :)

 

Miten teillä pääsiäinen meni? Mitä kuuluu teidän pääsiäiseen?

 

Meidän pääsiäinen meni ihan kotosalla, tosin saimme ihania vieraita tuolta vähän kauempaa kylään. Heidän kanssaan oli sitten jos jonkinmoista aktiviteettia moottorikelkkailusta hiihtoon. Kelit olivat huikean hienot, aurinko paistoi lähes koko ajan ja pihalla tuli oltua. Kivaa :) Suklaamuniakin sekä muita pääsiäisnamuja on syöty, muutenkin on ruokaa laitettu oikein suurella sydämellä ja yritetty hemmotella vieraita mm. uunilohella ja kermaperunoilla tai hirvenpaistilla. Tämä kaikki mässääminen näkyy puntarilla, mutta en viitsi siitä nyt enempia murjotella.

 

Meidän pääsiäiseen yleensä kuuluu koristeet, ohraruoho, suklaamunat ja yksi ns. pääsiäispäivällinen. Tällä kertaa pääsiäispäivällisen virkaa toimitti tosiaan tuo kermaperuna ja uunilohi ihanalla salaatilla ja jälkkärillä höystettynä.

 

Huomenna palaudun taas arkeen ja nyt alkaa tulla sitten vihdoin niitä ruokapäivityksiä. Työpäivän syömiset tulee mutu-tuntumalla, en voi niitä punnita, mutta kotona syödyt jutut tulee sitten grammoineen päivineen. Jospa sitä sais puhtia oikein syömiseen :) Iltasella pukkaa vielä yhtä Buzzador-päivitystä...

 

Mutta näin!! Hyvää pääsiäisenloppua teille ja tsemppiä alkaneeseen viikkoon!!

 

 

Möllerin Omega-3 Pikkukalat, Buzzzz...

Täällä kerroin alkaneeni minäkin Buzzadoriksi ja nyt olisi sitten tulossa se ensimmäinen varsinainen Buzzaus :)

 

Tässä joku aika sitten sähköpostiini tupsahti kampanjaehdotus, joka todella ilahdutti minua. Olimme juuri joku aika sitten keskustelleet ystävieni kanssa omega 3:sta ja sen vaikutuksesta lapsiin. Moni tiesi kertoa tapauksista, joissa kyseinen rasvahappo on vaikuttanut positiivisesti lapseen, joten olin ajatellut, että tuota on kokeiltava. Niinpä osallistuin kampanjaan ja sain kokeiltavaksi lapsilleni

kaksi pakkausta Möllerin Omega-3 Pikkukalat-tuotetta.

 

 

 

Mitä hyötyä Omega-3:sta ja D-vitamiinista sitten on?

 

Omega-3-rasvahapot ovat välttämättömiä elimistölle ja ne

ovat tärkeitä sydämelle (DHA+EPA 250 mg/vrk) sekä aivoille

ja näkökyvylle (DHA 250 mg/vrk). D-vitamiini auttaa rakentamaan

lihaksia, luustoa ja hampaita. Se on tärkeää myös

vastustuskyvylle. D3-vitamiini on ihmisen elimistölle luontainen

D-vitamiinimuoto ja se on teholtaan parempi kuin D2-

vitamiini. Möller Omega-3 Pikkukalat eivät sisällä keinotekoisia

väri- tai makeutusaineita eikä lainkaan säilöntäaineita.

Luontaisena makeutusaineena on käytetty ksylitolia

ja sorbitolia.

Pakkaus sisältää 45 kpl pikkukaloja.

 

Ja mitä mieltä me sitten näistä pikkukaloista olemme? Testaajina toimi siis kaksi tenavaa, 7-vuotias poika ja 6-vuotias tyttö. Kalat olivat tuollaisia oransseja, vähän jellymäisiä kaloja. Tuoksuivat hyvältä, tätä mieltä oli lapsista vanhempi. Maku oli vanhemman lapsen mielestä mainio ja hän söikin kiitettävästi koko "kuurin". Nuorempi ei nimittäin suostunut edes maistamaan. Ilmeisesti pikkukalan tuntu käsissä oli hiukan epämääräinen tuolle meidän erityislapselle eikä yhtään kalaa saatu suuhun asti menemään. Sormissa kalaset kyllä pyörivät, mutta ei maistunut. Aiomme ehdottomasti jatkaa näiden syöntiä isomman kohdalla ainakin. Pienemmälle yritämme löytää toisen tuotteen, joka maistuisi. Mutta tervetuloa pikkukalat meidän perheeseen :)

Lisätietoa tästäkin tuotteesta löytyy sivulta www.moller.fi.

 

Loppuun vielä Pikkukalat pähkinänkuoressa:

• sisältää elintärkeitä Omega-3-rasvahappoja (DHA+EPA) ja D3-vitamiinia.
• Sopii koko perheelle.
• Hedelmänmakuinen.
• Pehmeän purtava ja helppo nieltävä.
• Ei sisällä keinotekoisia väri- tai makeutusaineita.
• Ei sisällä säilöntäaineita.
• Sisältää ksylitoloa ja sorbitolia. ´

 

 

 

   

Taustajoukot

Kenelle te olette kertoneet tavoitteestanne tervehtyä ja pudottaa painoa? Kenen tuki on teille tärkeintä?

 

Tämmöisiä kysymyksiä mietin, kun itsekseni pohdin tätä painonpudotusta ja sen vaikeutta. Minä en ole oikeastaan pyrkimyksistäni kertonut kenellekään perheessäni. En miehelleni, en äidilleni tai siskolleni. Vihjaillut vain. Eilen juttelin yhden ystäväni kanssa lapsista ja vauvakuumeesta. Hänelle myönsin ihan suoraan, että oma "lapsettomuuteni" johtuu ihan siitä, että minulla on liikaa painoa, mutta en silti tee sille kunnolla mitään. Hän on ollut vastaavassa tilanteessa, joten tiesin, että hän ymmärtää minua.

 

Äitini ja siskoni varmasti tukevat minua, jos heille pyrkimyksistäni kerron. Olemme muutamaan otteeseen yhdessä olleet kuureilla, joten heidän kanssaan voisin keskustella ja tukea saada. Ongelmani on nyt kuitenkin mieheni. Laihduttaminen on jokseenkin vaikea asia minulle ottaa keskusteltavaksi. Jotenkin en enää kehtaa myöntää miehelleni, että haluan pudottaa painoa. Minua hävettää niin moni epäonnistuminen, joita hän on todistanut. Toisaalta minusta tuntuu, että tärkein tuki olisi juurikin tuo armas ukkoseni. Jostain syystä olen vain nyt tehnyt tästä itselleni kynnyskysymyksen, etten kehtaa painonpudotushaaveista puhua.

 

Kertokaa nyt omista tukijoukoistanne. Miten he teitä parhaiten auttavat? 

Outoa...

Tein tänään itselleni jotain epätyypillistä...

 

Kävin kaupassa, valmistaudumme reissua varten ja kävin ostamassa mm. lapsille vähän matkaevästä. Hedelmiä, maissinaksuja, leipää... Ja tottakai kiersin myös sen karkkihyllyn kautta. Kärryyn sujahtikin ihan "vahingossa" kolme pikkupussia karkkia (niitä minipusseja, alle euron juttuja) ja yksi suklaapatukka. Kassan kautta ja autolle. Lähdin ajelemaan kotiin päin ja söin siinä sitten samalla sen suklaan, Fazerinan. Sitten alkoi tympiä, tympi ihan tosissaan ne kolme pussia karkkia. En tiedä kuinka viisasta se oli, mutta pysähdyin huoltsikalla ja survoin ne kaikki kolme pussia roskiin. Ei tympinyt enää. Nyt minun pitää saada valjastettua tuo tympiminen päälle jo siellä karkkihyllyllä, ettei tarvis mitään ostaakaan. Hyvin epätyypillinen teko minulle, mutta hyvä sellainen.

Painoa pitkästä aikaa...

Noni, olisko taas aika palata framille ja ruotuun... Tänään siihen on varsin hyvä päiväkin vielä, on nimittäin minun syntymäpäiväni. Kolmekymppiä ja risat! Alkaa olla aika rukkailla elämä kuntoon. Haluan olla aktiivisempi, virkeämpi ja haluan voida paremmin. Joku tuota estää, mutta siitä on vain selvittävä.

 

Kävin aamulla puntarilla, ei ihan niin pelottava tulos ollut, kuin alunperin pelkäsin. Satakolmekymppiä ei ylittynyt, joten tästä on hyvä jatkaa. Paino oli tänään 128,9 kg. Olen ajatellut asettaa itselleni nyt ns. virallisia tavoitteita viiden kilon pompseissa. Viisi kiloa kuukaudessa tässä painossa ei ole mahdoton ajatus, joten se on tavoitteena. Maaliskuun tavoite kuitenkin saa olla vähän kevyempi, tässä kuussa on niin paljon muuta kuin perusarkea, mm. melkein kahden viikon lomareissu (ihan Suomessa kuitenkin). Joten maaliskuun pudotustavoite on 3,9 kg. Eli 1.4.2013 tavoite on painaa korkeintaan 125 kg.

 

Nyt minun oikeasti pitää löytää aikaa liikunnalle, edes niille kävelylenkeille. Yksi vaihtoehto, jota olen pyöritellyt mielessäni jo pidempään, on aamulenkit. Herätys kello 6 työaamuina ja lenkille. Mutta onko 30 - 45 minuutin lenkistä hyötyä? Muuta kuin ulkoilun kannalta? Kohottaako se kuntoa?

Kahvakuula ja käsipainotreeniohjeita olen etsistellyt ja jotain hyviä vinkkejä löytänytkin.

 

Mutta näin... Uusi alku vol satayhdeksän tai jotain...

Buzzaan...

Minäkin olen liittynyt Buzzadorien kiinnostavaan maailmaan, joten jonkin verran on tulossa kokemuksia ja mielipiteitä erilaisista tuotteista. Ja mitä se Buzzadorina olo sitten oikein tarkoittaa...

"Oletko luonteeltasi utelias ja pidät uusien tuotteiden ja palveluiden kokeilemisesta? Oletko säännöllisesti yhteydessä ystäviesi kanssa sekä kasvotusten että verkossa blogien ja sosiaalisten verkostojen välityksellä? Hienoa, Buzzador voi olla juuri sinua varten!

Osallistumalla kampanjoihimme luot hauskoja ja jännittäviä kohtaamisia sinun ja ystäviesi sekä eri tuotteiden ja palveluiden välillä. Buzzadorina sinulla on mahdollisuus yhdessä ystäviesi kanssa päästä kokeilemaan ja vaikuttamaan tuotteisiin sekä palveluihin ennenkuin ne ovat tulleet markkinoille..

Buzzadorina levität sanaa tuotteista ystävillesi ja tuttavillesi kasvotusten, blogien, Facebookin ja Twitterin välityksellä tai muilla keskustelupalstoilla ja kanavilla, joissa olet mukana. Tämän jälkeen raportoit kampanjakokemuksistasi ja kokeillusta tuotteesta tai palvelusta kotisivuillamme. Voit myös lähettää buzzauksistasi kuvia ja videoita, jotka julkaistaan Buzzadorin kampanjasivulla. Kuvat, videot ja muut tekstiraportit näkyvät vain samaan kampanjaan osallistuville Buzzadoreille."

 

Olen nyt osallistunut kahteen kampanjaan, joista tietoa tulee sitten hiukan myöhemmin. Jos sinua kiinnostaa Buzzadoriksi ryhtyminen, klikkaile osoitteeseen Buzzador.

 

Pst... Olen siis hengissä ja muutakin postausta on tulossa...

.......

Kolmas raskausuutinen kahden viikon sisällä syö naista! Olen oikeasti onnellinen tulevien vanhempien puolesta, mutta silti...

 

Ja siltikään... En saa itseäni niskasta kiinni! Perkele!!

Painopäivitys ja reeeeilu plussaus

Juups, painopäivitystä luvassa taas. Ei ihan menny rikki 130, mutta ei se kaukana enää ollu. Muutama vaivainen sata grammaa...

 

Paino siis 129,6 ja plussaa reilusti! No, nyt ei auta kuin pikkuhiljaa ottaa ittiään niskasta kiinni ja alkaa elää niinkuin normaalit ihmiset. Tai siis lähinnä syödä niinkuin normaalit ihmiset. Tässä voisi kysyä, että mikä se normaali sitten on, mutta etteköhän te tajua, mitä tarkoitan :)

 

Toivottavasti olen nyt viikonlopusta oppinut sen, että se mitä syöt, tosiaan vaikuttaa omaan oloon. Sen herkku-, rasva-, sokeri- ja kalorimäärän jälkeen olo oli tosi huono, oksetti, särki päätä ja väsytti. Ei tosiaan mikään hehkeä olo. Jospa sitä oikeasti tajuais, että överi ei ole kaveri!!

 

Possu Munkki tuossa sanoi, että yksi vinkki hillitä syömisiä, olisi kirjata ne tänne ylös. Ja olenkin sitä nyt kovasti harkinnut... Kirjailen jo syömisiä ylös tuonne kalorilaskuriin, mutta voisihan ne tännekin samaa kyytiä naputella. En tiedä, jaksaako niitä kukaan lukea, mutta olisivatpahan kaikkien töllisteltävänä JoAnnin pöperöt :) Ei paha ajatus ollenkaan...

Kärsii koko ruumis...

Hyi hemmetti!! Päätä särkee, on huono olo, väsyttää... Ottaakohan tästä oppia tämmönen tyhmempiki ihminen? Olen meinaan vetäny herkkuöverit nyt viikonloppuna. Sipsiä, limua, pullaa, karkkia, karkkia, pizzaa, karkkia...

 

Se varmaan huomenna pamahtaa rikki taas 130.. Mutta toivotaan, että tästä viisastuis ja tajuais, että övereitä ei tarvitse vetää, vähemmälläkin pärjää ja ilmankin voi olla.

Haluan normaaliuden!!

Olen tässä joulun aikana pohtinut omaa tilannettani ja sitä mitä haluan tältä elämän mittaiselta projektilta. Ja olen päätynyt siihen, että haluan normaaliuden. Haluan päätyä sellaiseen tilanteeseen, että paino, syöminen eikä herkuttelu aiheuta stressiä. Haluan, että olen terveempi ja hoikempi. Haluan olla tilanteessa, että voin syödä joskus överit, yhden tortillan sijasta kolme tai muutaman karkin sijasta koko pussillisen, eikä minun maailmani siihen romahda eikä iske morkkis jälkeen päin. Paino tässä asiassa on siis sanalla joskus! Ei aina, ei joka viikko ei edes joka toinen viikko. Mutta joskus, juhlissa tai illanistujaisissa.

 

En halua nyt totaalikieltäytyä mistään, siinä ei minun kohdallani ole mitään järkeä. Olen aikaisemmin pudottanut painoa syömällä yltiöterveellisesti ja mihin se on johtanut: painon takaisin tulemiseen, kun kyllästyminen on iskenyt. Olen tuolloin jättänyt perunat, makaronit pois. Syönyt valtavia määriä salaatteja, sosekeittoja, rahkaa... Se ei ole toiminut minun kohdallani. Siksi haluan opetella syömään tätä perusruokaa oikein. Sopivia määriä rauhallisesti syötynä. Yksi perisyntini on hotkia ruoka nopeasti. Vatsa ei ehdi tajuta olevansa kylläinen ja otan helposti lisää ja sitten onkin ähky. Pitää opetella nauttimaan siitä ruuasta. Syömään hitaammin. Sitten ei tarvitse ottaa lisää, kun ruoka kestää pidempään ja vatsakin pysyy mukana. Tämä on minun mielestäni se normaali, johon minäkin haluan.

 

Joten yksi tavoite lisää...

 

5. Ei enää morkkiksia eikä stressiä syömisestä tai syömättä jättämisestä.