Juups, painopäivitystä luvassa taas. Ei ihan menny rikki 130, mutta ei se kaukana enää ollu. Muutama vaivainen sata grammaa...
Paino siis 129,6 ja plussaa reilusti! No, nyt ei auta kuin pikkuhiljaa ottaa ittiään niskasta kiinni ja alkaa elää niinkuin normaalit ihmiset. Tai siis lähinnä syödä niinkuin normaalit ihmiset. Tässä voisi kysyä, että mikä se normaali sitten on, mutta etteköhän te tajua, mitä tarkoitan :)
Toivottavasti olen nyt viikonlopusta oppinut sen, että se mitä syöt, tosiaan vaikuttaa omaan oloon. Sen herkku-, rasva-, sokeri- ja kalorimäärän jälkeen olo oli tosi huono, oksetti, särki päätä ja väsytti. Ei tosiaan mikään hehkeä olo. Jospa sitä oikeasti tajuais, että överi ei ole kaveri!!
Possu Munkki tuossa sanoi, että yksi vinkki hillitä syömisiä, olisi kirjata ne tänne ylös. Ja olenkin sitä nyt kovasti harkinnut... Kirjailen jo syömisiä ylös tuonne kalorilaskuriin, mutta voisihan ne tännekin samaa kyytiä naputella. En tiedä, jaksaako niitä kukaan lukea, mutta olisivatpahan kaikkien töllisteltävänä JoAnnin pöperöt :) Ei paha ajatus ollenkaan...
Kylläpä mua ainakin kiinnostaisi nähdä ruokapäiväkijaa blogissa :)
VastaaPoistaJoo tännne vaan! Voidaan sitten ruoskia sua!
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaLöysin blogisi ihan sattumalta ja jäin lukemaan; Itsellä on nyt 2 viikkoa sitten alkanut ihan oma TIETÄ-remontti: Olin tyytymätön omaan syömiseeni, oloon ja ulkomuotoon. En toimi minkään laihdutus/terapia/suosittelemme-sitä-ja-tätä/ muunkaan ohjeistuksen mukaan, vaan oman järjen mukaan.
Määritin 5 asiaa, joiden takia tämän homman teen. Ne voivat olla mitä tahansa, listassani on terveydestä turhamaisuuteen kaikkea. Ja huomasin, että niitä tavoitteita hokemalla olen jo tässä parin viikon aikana saanut torpattua monta repsahdusta. Olen ollut pitkään todella koukussa sokeriin, rasvaan ja suolaan. Ennen, kun aloitin suklaalevyn, se hujahti kerralla. Tänään sain torpattua itseni 3 palaan. Kolmannen palan kohdalla muistin tavoitteet, palautin ne mieleen ja jätin neljännen palan ottamatta.TIETÄ! Eli omat tavoitteeni:
Tatuointi
Itsekuri
Eroon häpeästä
Terveys
Ähäkutti!
..eli
T: Olen aina haaveillut tatuoinnista, mutta vieroksunut ajatusta että kaunis kuva tulee rumalle pohjalle.
I: itsekurini on koko ikäni ollut erittäin huono. Ihailen ihmisiä joilla on tahtoa ja itsekuria päästä tavoitteisiinsa (olivatpa ne mitä tahansa), ja haluan saman taidon itselleni.
E: En halua enää kääriytyä häpeissäni pyyhkeeseen kun muut nauttivat olostaan bikineissä. Olen kyllästynyt löyhiin, laskeutuviin mekkoihin, haluan uuman jonka voin ylpeästi kietaista tiukkaan mekkoon.
T: Suvussani on paljon ylipainoisuudesta johtuvia/altistavia sairauksia. En tahtoisi kuolla 40 vuotiaana sydänkohtaukseen kuten isäni.
Ä: Ähäkutti! : Kaikki epäilijät, lähipiiri ketkä tuntevat itsekurittoman ja heikosti lannistuvan luonteeni, sekä erityisesti minä itse. Ähäkutti, pysty(i)n siihen!
Suklaat sun muut saavat nyt antaa tietä paremmalle, kevyemmälle minulle!
Tämä on minun voimakeinoni selvitä repsahduksista. Toivottavasti löydät omasi. Paljon tsemppiä omaan remonttiisi!