Lantiota ja BMI:tä...

Tänä aamuna päätin ottaa pari mittaakin pitkästä aikaa. Joten kirjataan ne ylös, on helpompi seurailla. Toisaalta, voisin mittailla joka kuun ensimmäinen maanantai ainakin tuon vyötärön ja lantion, näkee mitä niissä mitoissa tapahtuu :) Mutta enivei, nyt kuitenkin tuoreimmat mitat mittanauhalla katsottuna...

25.2.2014 VYÖTÄRÖ 136 cm.

25.2.2014 LANTIO      146 cm.

Ja BMI                          46.02 huh... :(

Kun katsoo edellisiä mittoja, jotka ovat reilun vuoden takaa, aika samoissa on oltu tuolloin.

31.12.2012 paino oli 128,4 kg, BMI 45,49. Vyötärö 136 cm ja lantio 148 cm. Ei mitään hirmu isoja eroja ole, vaikka aikaa on välissä. Jos olisi ollut fiksu, ero olisi nyt huimaava! Mutta jossittelu on turhaa. Jos lehmällä olisi siivet, niin se lentäis...

Näitä mittoja alan nyt seuraamaan kuukausittain. Tiheämmin ei varmaan kannata, selvemmin näkyy muutokset :). Otan uudet mitat vielä 3.3. ja sitten joka kuukauden ensimmäinen maanantai tulee uusi mittaus.

Pst... Aika haastavia päiviä on olleet myös eilinen ja tämäpäivä syömisen osalta. Vesi on vieläkin jäänyt, mutta nyt taas rutiineista kiinni :)

Painoa, naistenvaivoja ja puhetta liikkumisesta...

Paino tänään 129,9 kiloa. 

Eli eka plussaviikko vähään aikaan. 

Takaisin tuli 400 grammaa. 

Huono viikko takana, tai oikeastaan huono viikonloppu. Perjantaina jo vähän lipsu, lauantaina koko homma lähti käsistä. Tuli syötyä pelkkää roskaa, kuten pizzaa, karkkia, keksejä... Ei yhtään lasillista vettä, ei yhtään kasvista. Ja sen muuten huomas omasta olosta eilen ja joka viime yönä. Vatsa ei tykännyt vaan kipuili ja oli löysänä. Uh, hyvä muistutus siitä, mitä kannattaisi tehdä. Täytyy kyllä myöntää, että siltikään tämä aamu ei ole mennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Vettä mennyt vain lasillinen ja jälkkäriksi muutama rivi suklaata. 

No tämäkin on sitä elämää ja näitä tämmöisiäkin päiviä pitää oppia sietämään ja käsittelemään. Näitä kun varmasti tulee tulevaisuudessa lisääkin. On vain osattava lopettaa ajoissa. Joten tästä koetinkivestä on sitten vain selvittävä ja pyrittävä taas siihen terveellisyyteen.  

Viime viikolla lopetin viimeisen primolut-kuurini. Eli kuusi kuuria on syöty nyt ja kuukautiset ovat olleet melkoiset helpot ensimmäistä kertaa lukuunottamatta. Edelliset kuukautiset olivat jopa olemattomat. Nyt kuukautiset alkoivat muutama päivä sitten ja nyt on normaalia. Ei siis minun normaalia (ilman primoja) vaan normaalia niinkuin valtaosan naisista mittapuulla. Hieman pelottaa, miten käy nyt, kun primot loppu? Palaako taas hehtaarikierrot ja hehtaarivuodot? Toivottavasti painon putoaminen auttaisi myös tässä ongelmassa. En tiedä, kehtaanko/voinko käydä pyytämässä uutta lääkitystä? Toisaalta, siinä tapauksessa haluaisin sellaista apua, joka ei tarkoita ehkäisyn käyttöä. Meillä kuitenkin miehen iän puolesta alkaa olla viimeiset hetket käsillä pian vauvan saamiselle. Sen vuoksi minun onkin nyt oikein kovasti panostettava ja haluttava tätä muutosta. Kiloja alas ja kuntoa ylös. 

Olisiko teillä vinkkejä kotijumpalle? Miten te harrastatte liikuntaa seinien sisäpuolella? Onko jotain hyväksihavaittuja liikkeitä tai esim. videoklippejä netin ihmeellisessä maailmassa? Nyt parhaan kotiliikkumiset jakoon :)

Vanhempien "perisynti(kö)"?

Tiedättekö mikä on monen vanhemman perisynti? Ainakin minun tuttavapiirissäni olen tämän huomannut ja moni on myöntänyt huomanneensa saman. Ja tämä koskee ruokaa...

Se on tietenkin lasten jättämien ruuanjämien syöminen. Riippuen toki vähän ruuasta, mutta jotkut tietyt ruuat sitä tulee helposti syötyä omiin suihin lasten jäljiltä. Tänäänkin kävi näin ja nyt harmittaa. Vaikka turha enää on murehtia kun maito on jo kaatunut.

Kuopus halusi iltapalaksi lihapiirakan. Ja kun hänellä jäi päivällinen vähän vähemmälle syömiselle, päädyin hänelle piirakkaa tekemään. Lapsen ruokahalu on ollut tänään vähän huonompi ja hän söi piirakasta ehkä kolmanneksen. Ja mitä tekee sitten äiti? Sortuu lämpimän, hyvältä tuoksuvan rasvapalleron edessä ja haukkaa muutamalla nopealla haukkaisulla piirakan parempiin suihin, vaikka iltapala oli jo syötynä. Hurja määrä extrakaloreita. No syöty mikä syöty. :) Ei sitä auta enää surra.

Ja toisaalta, miksi pitäisi surrakaan? Olenhan nyt viime aikoina puhunut rauhallisesta tahdista, pienistä muutoksista yms. Ja nyt taas yllätän itseni "vaahtomasta", kun on vähän tullut sorruttua ja repsahdettua.

Niinpä tästä lähtien tämä blogi saa olla repsahdus ja sortumisvapaa-alue. Enää ei repsahdeta, sillä kyllähän nuo lihapiirakatkin voivat kuulua elämään, joskus. Samoin hampurilaiset, joskus. Suklaakin, joskus. Minun mielestäni elämään saa kuulua myös herkuttelu silloin tällöin. Kunhan vain maltti pysyy.

Ehkä tämä kuitenkin minua harmittaa juurikin siksi, että minulla on nyt hyvä tatsi ja fiilis. Ehkä tuollaiset ei niin fiksut valinnat lietsovat pelkoa kunnon reps... syömisilottelusta. Siitä, että se ei jää yhteen lihapiirakkaan, pullaan tai jäätelöön. Vaan kohta menee toinen ja kolmaskin.

Kovasti minulla on siis töitä itseni kanssa. Omien ajatusmallien muokkaamista siis riittää...

Oletteko te huomanneet tuota alussa mainitsemaani "syntiä" omassa tuttavapiirissänne? :)

Miinusta...? Vai plussaa...?

Hmm... Punnitus on tehty aamulla ja meni paremmin kuin odotin :)

Paino tänään alle 130 kiloa,

 tarkalleen ottaen 129,5 kg.

Pudotusta viikossa 800 grammaa.

Ens viikolla sitten alle 129 kiloa... :D

Reps

Höh höö, eipä taida olla tulossa yhtä hyvää viikkoa kuin viime viikko oli. Ainakin sen perusteella, mitä olen tuossa vaa'alla rampannut. Ei vain malti olla punnitsematta itseään joka aamu...

Perjantaina vähän repsahtelin. Kävimme syömässä äitini luona ja kun oli lempiruokaani, en malttinut olla ottamatta lisää. Salaattia kyllä vedin molemmilla annoksilla lisänä, mutta silti... Tupla-annos safkaa pitäs olla nounou.

No, perjantai on mennyttä, lauantai meni aika hyvin ja huomenna on taas uusi päivä uusine valintoineen :) Toivotaan, että maanantaina punnituksessa grammat ovat kohdillaan, eikä ainakaan plussaa näkyis... :)

Kun syötättää...

Olipas eilinen vaikea päivä. Syötätti niin maan perusteellisesti. Kaapilta kaapille piti vähän väliä ravata, että olisko jotain hyvää, mitä sitä söis... Isommin en kuitenkaan sortunut, hapankorpun ja muutaman siivun keittokinkkua söin niin sanotusti ylimääräistä. Purkkaa kyllä meni ja paljon, kun sitten nappasin purkan suuhun "korvikkeeksi". Kokeilin myös juoda vettä aina kun teki mieli syödä jotain, mutta ei sekään oikein auttanut.

Mistähän se johtuu nämä "tahtoo syödä vaikkei ole nälkä" -"kohtaukset"? Eikä nyt edes tehnyt mieli mitään makeaa, vaan ihan jotain syömistä. Makeanhimoa on helpompi vastustaa, kun ei hommaa kaappiin mitään makeaa, mutta tuo syömisen himo... Kun sitä ruokaa vain on oltava kaapeissa. Tietenkin se auttaa, että se ruoka on terveellistä, mutta kohtuus olisi kyllä terveellisessäkin ruuassa hyvä. Varmaan tämä syömishimo on osittain tapa. Huono, huono tapa, josta olisi hyvä päästä eroon. Siinä sitä sitten koetellaan sitä tahdon voimaa, kun kaapissa olisi ruokaa ja sitä olisi niin kiva syödä. Mutta kun ei ole nälkä, enkä tarvitse sitä ruokaa. Eilen tosiaan pieni tappio tuli, joten ihan täysin ei voi tuuletella.

On sitä näköjään muillakin elämäntaparemontteja menossa. Tai jotain ruokavaliosäätöjä. Kun työpaikkaruokalassa on katsellut muiden annoksia, niin peruna, leipä, pasta ja riisi on jäänyt pois monelta sellaiselta, joka aikaisemmin niitä on syönyt. Salaattia/raastetta iso annos ja kastike päällä. Maito on monella vaihtunut piimään tai veteen. Minä en ole täysin noita hylännyt, perunan otan, riisiä ja pastaakin vähän. Annosta olen pienentänyt. Leivän olen töissä jättänyt kokonaan pois. Maitoa juon edelleen yhden lasillisen. Vettä menee runsaasti päivän aikana, mutta tästä taisin jo aikaisemmin puhuakin.

Tämmösiä keskiviikkoajatuksia täällä. Mites teillä? :)

Superdieetti, Dieetit vaihtoon, Suurin pudottaja...

Minä tunnustaudun laihdutusohjelmien suureksi faniksi. Tuijotan kaikki painonpudotukseen ja lihavuuteen liittyvät ohjelmat, jotka vain huomaan. Suurin pudottaja pitkäaikainen suosikki, Jutan ohjelmat, Hurja painonpudotus, Dieetit vaihtoon ja niin edes päin. Näitähän on paljon.

Eiväthän ne varsinaisesti mitään vinkkejä anna, niissähän yleensä seurataan henkilön/henkilöiden painonpudotusta, mutta kiva niitä on katsoa. Välillä sitä kuitenkin ajattelee, että miten ihmisillä on oikeasti aikaa ja mahdollisuus lähteä ohjelmaan, jossa ollaan tietyssä paikassa mahdollisesti kuukausia. Toisaalta, ohjelmat keskittyvät vain painonpudotukseen, heillä ei televisiossa näytettävien pätkien perusteella ole oikein muuta elämää. Lipsua ei saa yhtään, se on heti soosoo.

Syy miksi tästä nyt vähän kirjoittelen hyvin ylimalkaisesti, on tämä uutinen jonka luin iltalehdestä.

Katsojat raivostuivat: Suurin pudottaja -kisaaja laihtui liikaa

Ja onhan tuo neitonen vähän turhan hoikka minunkin makuuni. Äärilaidasta toiseen. Mutta tuokaan ei oikeastaan ollut se syy, miksi tästä kirjoittelin. Kun juttua lukee pidemmälle, tulee Australian Biggest loser- juontajan ja kilpailijan haastattelu ja ne huolestuttavat. Rahan kiilto silmissä(kö) siellä terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella mennään? Jos tosiaan nuo jutut pitävät paikkaansa. Mutta kovaahan se peli kyllä siellä kieltämättä on. Jos pudotat viikossa puoltoista kiloa, voi olla lähtö edessä. Puolitoista kiloa, joka tämmöiseltä ns. kotilaihduttajalta on hieno tulos. Painon pitää pudota reilusti, jos haluaa kisassa jatkaa, joten helposti varmaan sortuu kyseenalaisiin keinoihin. Se huima rahasummakin on varmaan aika hyvä motivaattori, vaikka kilpailijat vannovat, että tärkeintä on terveys.

Olen aikaisemminkin ajatellut, että kaikki ei ole sitä mitä TV näyttää, mutta tuon uutisen myötä kyllä silmät avautuivat vieläkin enemmän.

Mitä mieltä te olette laihdutusohjelmista? Onko se vain ns. sosiaalipornoa? Saako niistä vinkkejä? Motivoiko ne? Ja mitä ajatuksia tuo kyseinen uutinen aiheutti?

Vaa'alla käyty!

Haa, se olisi painopäivityksen vuoro. Hyvä fiilis jatkui myös koko viime viikon ja tänä aamuna vaaka näyttikin lukemaa 130,3 kg. Eli pudotusta viikossa 1,5 kg, kelpaa!! Olis ollu kiva päästä alle 130 kilon, mutta viikon päästä on sitten sen vuoro :)

Mulla on nyt joku ihmeen innostus juosta jatkuvasti vaa'alla. Joka aamu pitää käydä paino katsomassa, ettei vain olisi noussut yhtään. Hölmöä.

Tässä parin viikon aikana olen ottanut tavaksi juoda iltaisin kupillisen vihreää teetä. En tiedä miksi, mutta hyvää se on. Vettäkin on tullut juotua ihan eri tavalla, töissäkin menee ainakin puoltoista litraa, kotona sitten pikkusen himmailen ja pyrin pitäytymään litrassa. Ja sen muuten huomaa, kun vessassa saa juosta sitten vähän tiuhempaan. Ennen saattoi olla, että työpäivän aikana kävin kerran vessassa, nyt ainakin kolmesti...

Mutta näin, hyvä viikko takana ja toivottavasti yhtä hyvä viikko edessä!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!!

Painotuloksia...

Parin viikon punnitustulokset kehiin teille nyt :) Viime viikolla tuli sitten tehtyä huipputulos, 135 omg kiloa! Siis oikeasti! No, sain sitten päivän mittaisen oksennustaudin ja sen myötä hävis ruokahalu pariksi päiväksi, joten tämän viikon tulos eli eilen punnittu 131,8 kg oli huomattava helpotus.

Ihmeen hyvin olen nyt malttanut pysyä herkuista erossa. Lapsen synttäreitä vietettiin sunnuntaina enkä ole herkuista syönyt kuin pienen palan kakkua ja kymmenkunta karamellia. Vieläkin on kaapissa sipsejä, keksejä ja pullaa, mutta siellä ovat olleet. Vieraille on niitä tarjottu, itse en niitä ole niitä syönyt. Liekö jotain seurausta vatsataudista, ettei vieläkään makiat maistu... Hyvä vain, ei sillä :D

Nyt on oikeastaan ollut aika hyvä fiilis, vaihteeksi näin. Mennään tämän voimalla eteenpäin ja yritetään pitää fiiliksestä kiinni. Tai ainakin muistaa tämä tunne :)

Tavoitteetki vielä odottaa rukkaamista, mutta odottakoot... Ehtiihän sitä vielä :)