Hän vain on...

Vieläkin ollaan sairasvuoteen omana. Tosin vähän jo helpottaa, joten ehkäpä huomenna töihin :)

 

Katselin tässä eilen tallennukselta Nelosen Hurja painonpudotus-ohjelmaa. Kyseessä olikin juuri linkin jakso, jossa 160 kiloa painava neitonen taistelee omia kilojaan vastaan. Hän sanoi siellä jossain kohdassa lauseen, joka kolahti... En muista tarkkaan miten tuo lause meni ja mitä muuta siinä samassa yhteydessa sanoi, mutta yksi osa jäi soimaan minun päähäni. Tuo lausahdus oli "hän vain on"...

 

Tuo lausahdus... Kuulostaa niin pelottavan tutulta! Minäkin vain olen. Rakastan lapsiani ja miestäni, heidän kanssaan oleminen on mielekästä ja ihanaa, mutta muuten minä vain olen. Minä en kunnioita itseäni pätkääkään, en ole missään oikeastaan hyvä, keskinkertainen vain. En rakasta itseäni juuri lainkaan. Minä en ole itseäni varten ollenkaan, elän perhettäni varten. Olen unohtanut minut. Olen äiti ja vaimo, en minä tai nainen.

 

 

 

Ja syy miksi en elä itseäni varten, on ylipaino. Se on niin rajoittava tekijä monen asian suhteen. Se nolottaa ja hävettää. Moni asia jää kokeilematta ylipainon takia. En liiku juuri missään, koska mietin liikaa sitä miltä näytän ja se taas vaikuttaa olemukseeni ja omaan olooni. Minun on oikeasti alettava etsiä itseäni, uskallettava elää.

 

Minun elämäni on hyvää, mutta se voisi olla niin paljon parempaakin!

Sairastuvalta huomenta!

Keuhkoja yskitään pihalle, lämpö nostattelee itseään, joten päädyin kotihoitoon työpäivän sijaan. Ei parane mennä tartuttelemaan muita eikä työnteko muutenkaan olisi ollut edes puolitehoista. Tämä päivä himmaillaan, otetaan droppia ja levätään, niin jospa huomenna pääsee taas sorvin ääreen :)

 

Se mistä minun piti tulla kirjoittamaan, oli tämä artikkeli, jonka bongasin aamusella...

 

Mitä kaemmin on ylipainoinen, sitä vaikeampi on laihtua

 

Pikaisesti referoituna lyhyessä artikkelissa puhuttiin hiirillä tehdystä tutkimuksesta, jossa ajoitus voi olla merkittävä asia painonpudotuksen kannalta.Tuloksista selvisi, että mitä aikaisemmin ylipaino alkaa ja mitä kauemmin se kestää, sitä vaikeampaa siitä on päästä eroon. Keho tottuu painoon, jossa se on ja laihtumisen jälkeen yrittää palauttaa keholle tuttua painoa. Tai sitten laihtuminen ylipäätänsä on vaikeaa juurikin sen takia, että keho pyrkii pitämään sille normaalin tilanteen yllä.

 

Tämä sai minut pohtimaan omaa osaani. Minä olen ollut ylipainoinen melkeinpä vauvasta asti. Olen huvittanut kanssaihmisiäni aina välillä kertomalla neuvolakortistani, jossa lukee noin kuuden kuukauden kohdalla "liian lihava" ja seuraavalla kerralla kahden kuukauden päästä oli merkinta "hoikistunut". Leikki sikseen, sillä oikeasti oma ylipainoni kertyminen on alkanut jo ihan varhaisilla vuosilla. Varmaan alle kouluikäisenä jo, tosin ei vielä hurjasti, mutta vuosi vuodelta painoa tuli lisää liikaa, joten tässä ollaan. Seitsemännellä luokalla painoin noin 70 kiloa, sitten kiloja kertyi muutamassa vuodessa 10 per vuosi ja nyt tosiaan huidellaan 130 kilon kieppeillä. Kuusi vuotta sitten painoin vielä "vain" 107 kiloa. Eli kuudessa vuodessa on tullut lisää noin 25 kiloa.

 

Kuva

 

 

Joten pieniä pelonsekaisia ajatuksia tuo artikkeli minussa herättää. Toisaalta, kilot ovat lähteneet minulta yleensä helposti, ainakin alussa. Pidemmästä painonpudotuksestahan minulla ei ole kokemusta. Mutta pitää muistaa, että painon pudottaminen ja siinä pysyminen ei ole mahdotonta. Se vain voi olla vaikeampaa tai sitten ei. Positiivisin mielin eteenpäin siis mennään.

 

Mieleeni kyllä juolahti juttua lukiessa, että näinköhän sitä tuosta saa uuden tekosyyn olla yrittämättä pudottaa painoa. Selitetään vain, että" johan se on tutkittukin, että kauan ylipainoisena olleilla on tosi vaikeaa painonpudotus ja minä olen ollut lapsesta asti lihava"... Ainakin itse voisin näin tehdä jos huono hetki tulee... Tekosyitä on aina niin helppo löytää...

Painopäivitys

Pitkästä aikaa kunnon painopäivitys :)

 

Viikko sitten paino oli tosiaan 132 kiloa, tänään 129,8 kg, joten alaspäin on menty 2,2 kiloa. Ihan hyvin :) Viikolla syödyt kalorit ovat pysyneet 1400 - 1900 kalorin välillä, joten vajetta on joka kerta jäänyt. Kiloklubissa näyttää, että saisin syödä 2400 kaloria. Vähän on vielä parantamista annoskokojen kanssa sekä proteiinia pitäisi mennä enemmän, muutoin aika hyvin on pallukat päässeet vihertämään. Vettä voisi vielä myös hiukan lisätä, mutta eihän Roomaakaan päivässä rakennettu.

 

Viikon aikana olen syönyt hiukan karkkia ja keksiäkin. Mutta määrät ovat olleet aika pieniä. Ei ole ihme kyllä edes tehnyt mieli karkkia. Näin :)

Pitkästä aikaa :)

Hei vaan taas... Pitempi blogitauko, toisin sanoen, bloggausinnostuksen lopahtaminen, on pitänyt minut poissa. Joku jo kaipailikin, mikä on kieltämättä aika mukavaa :) Yritän nyt palata ahkerampaan tahtiin.

 

Mitähän sitä tässä nyt sitten kertois... No ainakin sen, että paino oli lauantai-aamuna 132 kiloa. Hui! Sunnuntaina päätin liittyä kiloklubiin, tein tunnukset ja nyt on kolme päivää merkkailtu syömisiä. Pienen heräämisenkin koin tässä eilettäin... Olen nyt päättänyt ottaa liikunnan ainakin jollain tavalla osaksi elämääni. Käyn lenkillä, alkuun noin puolen tunnin kävelyllä kolmisen kertaa viikossa. Kerran viikossa käyn uimassa ja tänään olikin uintipäivä. Parikymmentä minuuttia jaksoin varsinaisesti uida (allasta päästä päähän), reilun puoli tuntia sitten vain pulikoin, lilluttelin altaassa ja leikin hyljettä :D Sen jälkeen söin kanasalaatin ja join vettä ja suuntasin kotiin. Ensi viikolla sitten uudelleen, jos ei mitään esteitä tule.

 

Talvenkin se meille tekaisi tässä ihan yhtäkkiä. Maa on jopa aavistuksen valkoinen ja pakkasen puolella ollaan oltu monta päivää. Eikä muuten jouluunkaan ole enää kuin kaksi kuukautta :D Ihanaa!!

 

Eipä minulle siis kummempia. Käytänpä taas tilaisuutta hyväkseni ja pyydän teiltä ehdotuksia. Haluatteko kysyä jotain, kuulla mielipiteeni jostain, tietää jotain? Kysykää, ehdotelkaa postausaiheita. Kaikki ehdotukset ovat tervetulleita!!