Vieläkin ollaan sairasvuoteen omana. Tosin vähän jo helpottaa, joten ehkäpä huomenna töihin :)
Katselin tässä eilen tallennukselta Nelosen Hurja painonpudotus-ohjelmaa. Kyseessä olikin juuri linkin jakso, jossa 160 kiloa painava neitonen taistelee omia kilojaan vastaan. Hän sanoi siellä jossain kohdassa lauseen, joka kolahti... En muista tarkkaan miten tuo lause meni ja mitä muuta siinä samassa yhteydessa sanoi, mutta yksi osa jäi soimaan minun päähäni. Tuo lausahdus oli "hän vain on"...
Tuo lausahdus... Kuulostaa niin pelottavan tutulta! Minäkin vain olen. Rakastan lapsiani ja miestäni, heidän kanssaan oleminen on mielekästä ja ihanaa, mutta muuten minä vain olen. Minä en kunnioita itseäni pätkääkään, en ole missään oikeastaan hyvä, keskinkertainen vain. En rakasta itseäni juuri lainkaan. Minä en ole itseäni varten ollenkaan, elän perhettäni varten. Olen unohtanut minut. Olen äiti ja vaimo, en minä tai nainen.
Ja syy miksi en elä itseäni varten, on ylipaino. Se on niin rajoittava tekijä monen asian suhteen. Se nolottaa ja hävettää. Moni asia jää kokeilematta ylipainon takia. En liiku juuri missään, koska mietin liikaa sitä miltä näytän ja se taas vaikuttaa olemukseeni ja omaan olooni. Minun on oikeasti alettava etsiä itseäni, uskallettava elää.
Minun elämäni on hyvää, mutta se voisi olla niin paljon parempaakin!
Tuttua minullekin, olen kyllä olemassa, mutta siinä se... Paljolti juuri ylipainon takia. Sinulla sentään on perhe, se on ihan valtavan suuri asia, minulla ei ole edes sitä. Joskus ihan kotoa lähteminenkin on vaikeaa, kun miettii, että kehtaako minnekään mennä, ylipainoisena... Ja silti laihtuminen on niin vaikeaa!
VastaaPoistaPikaista paranemista!
Voi J.B. *hali*. Perhe auttaa kyllä minua paljon, lasten takia tulee lähdettyäkin joskus kotoa. Toisin voisi olla ilman perhettä.
VastaaPoista*hali*