Painopäivitys ja reeeeilu plussaus

Juups, painopäivitystä luvassa taas. Ei ihan menny rikki 130, mutta ei se kaukana enää ollu. Muutama vaivainen sata grammaa...

 

Paino siis 129,6 ja plussaa reilusti! No, nyt ei auta kuin pikkuhiljaa ottaa ittiään niskasta kiinni ja alkaa elää niinkuin normaalit ihmiset. Tai siis lähinnä syödä niinkuin normaalit ihmiset. Tässä voisi kysyä, että mikä se normaali sitten on, mutta etteköhän te tajua, mitä tarkoitan :)

 

Toivottavasti olen nyt viikonlopusta oppinut sen, että se mitä syöt, tosiaan vaikuttaa omaan oloon. Sen herkku-, rasva-, sokeri- ja kalorimäärän jälkeen olo oli tosi huono, oksetti, särki päätä ja väsytti. Ei tosiaan mikään hehkeä olo. Jospa sitä oikeasti tajuais, että överi ei ole kaveri!!

 

Possu Munkki tuossa sanoi, että yksi vinkki hillitä syömisiä, olisi kirjata ne tänne ylös. Ja olenkin sitä nyt kovasti harkinnut... Kirjailen jo syömisiä ylös tuonne kalorilaskuriin, mutta voisihan ne tännekin samaa kyytiä naputella. En tiedä, jaksaako niitä kukaan lukea, mutta olisivatpahan kaikkien töllisteltävänä JoAnnin pöperöt :) Ei paha ajatus ollenkaan...

Kärsii koko ruumis...

Hyi hemmetti!! Päätä särkee, on huono olo, väsyttää... Ottaakohan tästä oppia tämmönen tyhmempiki ihminen? Olen meinaan vetäny herkkuöverit nyt viikonloppuna. Sipsiä, limua, pullaa, karkkia, karkkia, pizzaa, karkkia...

 

Se varmaan huomenna pamahtaa rikki taas 130.. Mutta toivotaan, että tästä viisastuis ja tajuais, että övereitä ei tarvitse vetää, vähemmälläkin pärjää ja ilmankin voi olla.

Haluan normaaliuden!!

Olen tässä joulun aikana pohtinut omaa tilannettani ja sitä mitä haluan tältä elämän mittaiselta projektilta. Ja olen päätynyt siihen, että haluan normaaliuden. Haluan päätyä sellaiseen tilanteeseen, että paino, syöminen eikä herkuttelu aiheuta stressiä. Haluan, että olen terveempi ja hoikempi. Haluan olla tilanteessa, että voin syödä joskus överit, yhden tortillan sijasta kolme tai muutaman karkin sijasta koko pussillisen, eikä minun maailmani siihen romahda eikä iske morkkis jälkeen päin. Paino tässä asiassa on siis sanalla joskus! Ei aina, ei joka viikko ei edes joka toinen viikko. Mutta joskus, juhlissa tai illanistujaisissa.

 

En halua nyt totaalikieltäytyä mistään, siinä ei minun kohdallani ole mitään järkeä. Olen aikaisemmin pudottanut painoa syömällä yltiöterveellisesti ja mihin se on johtanut: painon takaisin tulemiseen, kun kyllästyminen on iskenyt. Olen tuolloin jättänyt perunat, makaronit pois. Syönyt valtavia määriä salaatteja, sosekeittoja, rahkaa... Se ei ole toiminut minun kohdallani. Siksi haluan opetella syömään tätä perusruokaa oikein. Sopivia määriä rauhallisesti syötynä. Yksi perisyntini on hotkia ruoka nopeasti. Vatsa ei ehdi tajuta olevansa kylläinen ja otan helposti lisää ja sitten onkin ähky. Pitää opetella nauttimaan siitä ruuasta. Syömään hitaammin. Sitten ei tarvitse ottaa lisää, kun ruoka kestää pidempään ja vatsakin pysyy mukana. Tämä on minun mielestäni se normaali, johon minäkin haluan.

 

Joten yksi tavoite lisää...

 

5. Ei enää morkkiksia eikä stressiä syömisestä tai syömättä jättämisestä.