mistä tietää...

Mistä tietää, että JoAnnin ylevät aatokset, projektit ja elämäntapamuutokset menee ihan persiilleen??

No blogihiljaisuudesta tietenkin...

Antaispa joku sellaisen viisasten kiven, joka kertoisi, miksi ihminen on mieluummin lihava, ei niin terve, huonosti voiva puuskuttaja, kuin terveempi, hoikempi ja parempivointisempi...

Viikkohaaste

Okei. Tarkoitus oli jo viikko sitten käynnistää viikkohaaste-prokkiskin, mutta se jäi. Nyt sitten tuon edellisen postauksen vuoksi haasteeksi tulee Ei herkkuja-viikko. Tämä haaste käsittää kaikki makeat herkut eli keksit, pullat, jäätelöt, limsat, karkit, vanukaat, sipsit ja suklaat. Unohdinko jotain listasta? Samalla kuulostelen omaa kroppaani tuon sokerin osalta, tuleeko "oireita", kuinka usein tulee "pakko saada makeaa"-paniikkeja, millainen on vointini ja muutenkin kaikkea erilaista. Viikosta tulee vaikea, sillä olen tosiaan melkoinen sokeriaddikti. Mutta se on vain viikko ja näin lyhyen aikaa vaikka seisoo päällään muurahaispesässä eikös juu :) Haluaako joku muukin mukaan? :)

Sokeririippuvuus...

Ei tämä nyt oikein suju. Ei bloggaaminen eikä painonpudottelukaan... Käynnistelen projektia, enkä sitten niihin paneudu kunnolla. Hieman täytyy kuitenkin selitellä, sillä viime viikko oli tosi raskas. Työkaveri oli pois töistä ja piti tehdä osaksi hänenkin hommiaan. Muistettavaa oli normaalia enemmän, samoin järjesteltävää ja suunniteltavaa. Iltaisin olen ollut sitten sen verran väsynyt, etten ole kauheasti mitään ylimääräisiä jaksanut. Ja jotta viikonloppu kruunautuisi, niin kuopus sairasteli etenkin perjantai-illan... Mutta joo, selittelyt sikseen ja kunnon ote niskasta niin hyvä tullee :D

Tässä on nyt useampanakin päivänä tullut mietittyä, miten kummallinen värkki se ihminen oikeastaan on. Etenkin tämmöinen reilusti lihava. Miksi sitä haluaa olla lihava ja voida huonosti? Mikä siinä oikein on, ettei siihen painonpudottamiseen halua paneutua? Minä kuvittelisin, ettei minun tarvitsisi edes kauhean isoja muutosia ja päätöksiä tehdä. Vähentäminen riittää, ei lopettaminen esim. herkuttelussa. Se on outoa, kun kaupassa karkkihyllyllä sitä miettii, että tämä yksi suklaapatukka riittäisi, oikeastaan nyt ei edes tee mieli sitä, mutta otan kuitenkin. Ja vaikka se riittäisikin, otan silti mässypussin ja ehkä toisenkin suklaan. Automatkalla sitten herkkua vedetään melkein kaksin käsin, vaikka se ei edes maistuisi niin hyvältä. Pakko vain saada ja syödä.

Onko tämä sitä sokeririippuvuutta vaiko opittu tapa? Toisaalta se voisi kyllä olla tapa, ostan sitä mässyä vaikka ei edes mieli. Olen aina tykännyt karkeista ja olen niitä aika vapaasti saanut syödäkin. Toisaalta taas välillä tulee ravattua kaapilta toiselle etsimässä epätoivoisesti jotain makeaa, sokerista syötävää mentaliteetilla "pakko saada jotain hyvää". Samoin siskoni joku aika sitten jutteli vieroitusoireista, kun ei ollut saanut mitään makeaa koko päivänä... Tiedä sitten. Sen vain tiedän, että jotenkin tämä pitäisi saada hallintaan! Loppuun vielä pari linkkiä aiheeseen liittyen. Kuvalinkien takaakin muuten löytyy asiaa sokeririippuvuudesta :)

Sokeri, harmiton haitta vai terveysriski

Sokeririippuvuus, totta vai tarua

Näin pääset eroon sokeririippuvuudesta

Kuva 1.
Kuva 2.
Kuva 3.