maanantai 31. maaliskuuta 2014

Aamun paino

Vaa'alla taas aamusella käyty ja viikkopaino olisi nyt luvassa. Ei ihan katastrofiviikko, vaikka jossain vaiheessa siltä tuntuikin.

Paino 127,3 kg 
pudotusta 0,3 kg.

Ja sitten vähän kuvaa...


Eli pakko se kai on uskoa. Sitä sitten ollaan raskaana. Meille tulee vauva, nyt vain toivotaan, että kaikki menee hyvin. Pian pitää varailla ensimmäistä neuvolaakin. Nyt tämän blogin luonne ehkä pikkusen muuttuu, sillä varsinaisestihan laihduttaa ei saa. Kuopusta odottaessani neuvolantäti kuitenkin sanoi, että minun painoiseni ihminen saa laihtua, kunhan se tapahtuu oikein. Eli syömällä hyvin, tarpeeksi, mutta terveellisesti ja mahdollisesti liikkumalla. 

Tarkoitus on jatkaa terveellisen ruuan etsimistä ja terveellisten elintapojen löytämistä. Kävelyä ainakin aion jatkaa. Ensimmäisessä neuvolassa kyselen vielä tarkemmin tästä, joten enköhän sieltäkin neuvoja saa :) 

Mutta nyt jos totta puhutaan, minun on hirveän vaikeaa uskoa tätä. Epäuskoinen järkytys on kai se fiilis nyt. Siis hyvällä tavalla järkytys. Hetki menee varmaankin sisäistäessä, mutta onneksi on kuitenkin vielä aikaa. 

Kävin muuten vähän kurkkimassa, mikä voisi olla laskettu aika ja tuonne marraskuun loppuun ja joulukuun alkuun se taitaa sijoittua. Mutta neuvolassa varmaan sekin varmistuu.
Hui :D !!

Pst. Suomen suurin pudottaja alkoi eilen, kuka katsoo??

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

OMG!!



Vapisuttaa, pelottaa, sydän hakkaa, epäilyttää, toivo herää...

Huomenna käyn apteekista digitestin, en uskalla luottaa.

Hui!

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Väliaikatietoja...

Tänään on sitten syöty kerroshampurilainen, ranskalaiset ja iso limu, on vedetty donitsia ja munkkia, suklaata ja pullaa...

Toooooosi hyvä päivä siis ruuan osalta! No, onneksi sentään on uimassa käyty...

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Hurjia suunnitelmia :)


Paino jatkaa nousuaan, sillä ihan en ole syömisiä nyt ruotuun saanut. Yritys on kuitenkin kova, joten eiköhän tämä taas iloksi muutu :)

Tuossa lenkillä käydessäni ehtii ajatella tosiaan kaikenlaista. Ja nyt ajattelin uskaltautua teille vähän vilauttamaan aika hurjiakin tavoitteita. Toisaalta tuntuu, että pitäs vähän toppuutella, eikä hirveästi suunnitella eteenpäin, mutta toisaalta... Pitäähän tavoitteita kuitenkin olla, kunhan ne eivät ole liian hurjia ja siten lannistaviakin.

Mutta siis. Nyt minulla tosiaan tuntuu olevan intoa tuohon liikkumiseenkin. Ainakin suht mielelläni lenkille lähden. Niinpä olen nyt pienessä mielessäni suunnitellut seuraavaa: jatkan tätä lenkkeilyä ja kotijumppaa yms. elokuuhun asti. Siinä vaiheessa kun kesäloma loppuu, aloitan kuntosalin ja työpaikan jumpan. Ainakin. Elokuussa kuntoni pitäisi olla parempi joten kehtaisin mennä myös muiden ihmisten seuraan liikkumaan.

Onko tämä nyt ihan tyhmää ajatella monen kuukauden päähän näitä liikunnan aloittamisia? Jotenkin tuntuu, että pitäisi aloittaa heti, eikä suunnitella, että sitten kun... Kosahtaako tämä omaan nilkkaan? Kun itsestä tuntuu, että olen lähdössä soitellen sotaan ja pelkään ns. romahdusta. Tyyliin, suuret sanat...

Yksi isoin syy noiden ns. julkisten liikkumisten aloittamisen siirtämiselle on se, että minulla on hirveän suuri kynnys lähteä esim. ryhmäliikuntatunnille. Olkoonkin työkavereita, en halua niiden parempikuntoisten seassa puuskuttaa puolikuolleena ensimmäisen viiden minuutin jälkeen. Voin kokeilla jumppaa sitten, kun kuntoni on hiukan kohentunut. Sama koskee kuntosalia. Vaikka siellä tuskin kukaan kovinkaan tarkkaan katselee kenenkään toimia, silti se kynnys on valtava. Jopa lenkillä ollessa inhoan, jos joku kävelee samaan suuntaan lähellä. Tänäänkin yksi lenkkeilijä kääntyi kymmenen metriä ennen minua samalle kierrokselle, joten minähän jäin odottelemaan, että saadaan väliin vähän hajurakoa. Näpläsin muka tekstiviestiä *noloa*. Sitten kun tuo toinen kävelijä oli noin sadan metrin päässä, uskalsin lähteä taas liikkeelle. Onneksi täällä noita muita lenkkeilijöitä on kuitenkin aika vähän. :)

Mutta tämmöisiä hurjia suunnitelmia mulla. Tuntuu vain hölmöltä ajatella noin pitkälle, se on melkein sama asia kuin jossitella...

torstai 27. maaliskuuta 2014

VKO 12 liikkuminen

Viikon 12 liikkumiset :)


Maanantai           kävely              4 km,             1h2min.
Tiistai ---
Keskiviikko        kävely              4 km              1 h
Torstai ---
Perjantai ---
Lauantai              kävely              3,9 km           49 min
Sunnuntai ---


Ei ihan huono kuitenkaan. Liikkuminen jatkui jollain tavalla, vaikka syöminen meni ihan persiilleen viikonloppuna.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Painopäivitystä taas...

Painopäivityksen aika... Maanantaiaamun paino siis
127,6 kg
eli sadan gramman nousu...

Aika huono, etenkin kun viikolla käytiin reilusti alle 127 kilon. Viikonloppuna vaan repes. Tuli vieraita, jotka laittoivat pöydän koreaksi. Minä en halunnut olla pekkaa pahempi vaan mässäsin muiden mukana. Enkä kehdannut sanoa, että ei kiitos, yritän pudottaa painoa. Tyhmä, tyhmä, tyhmä minä.

No, tänään on palailtu arkeen (tämän aamun paino yli 128 kiloa), lenkilläkin kävin, joten eiköhän tämä tästä :)

Näköjään nuo viikonloput ovat minulle vaikeita. Viikolla työpäivinä on helppo pitää rytmistä kiinni, mutta kun tulee vapaata, niin ote herpaantuu. Jotain pitää siis kehitellä...

torstai 20. maaliskuuta 2014

Vauvaunelmia ja raskaushuuruja...

Kyllä se ihmisen mieli on hankala. Olen nimittäin tässä pari päivää jo elänyt vauvaunelmissa ja raskaushuuruissa. Huomasin nimittäin yhtenä päivänä, että rinnanpäät ovat tosi arat, eivät kestä edes kosketusta kunnolla ja tämä oire minulla nimenomaan oli, kun esikoista odotin. Lisäksi menkkakipuja on tuntunut parina päivänä eikä mitään kuitenkaan ole tapahtunut. Vatsakin on ollut vähän epänormaali, joka taas oli oire kuopuksesta. Mieli teki tepposet ja alkoi kuvitella vauvoja ja plussatestejä. Haaveilin vaunuista ja pikkuisista vaatteista, vauvantuoksusta ja tuttipulloista. Kuvittelin jo, miten kerron pikkusisaruksesta lapsille, miten pyydän ystävääni kummiksi ja kuinka kerron asiasta työpaikalla.

Järki toppuutteli, pisti vastaan kovasti. Varoitteli rinnanpäiden arkuuden johtuvan Primo-lääkityksen loppumisesta, sillä nyt alkaisi olla kuukautisten aika, jos lääkkeitä olisin vielä syönyt. Mutta ei, löysin itseni raskauslaskureiden parista laskemasta, koska olisi laskettu aika ja miettimästä nimiä. Järki yritti varoittaa, pitää jalat maan pinnalla. Tilasin netistä raskaustestejä. Järki yritti taas pudottaa naista maanpinnalle. Minä kokeilin välillä, vielä rinnat aristaa. Testit tuli ja pissasin purkkiin. Siinä vessassa odotellessakin vielä järki yritti takoa järkeä päähän. Älä pety, se johtuu vain siitä lääkityksestä. Viisi minuuttia kului ja sitten olikin aika tirauttaa muutama kyynel. Ihan puhdas negatiivinenhan se oli. Negatiivinen, vaikka kuinka testiä pyöritteli ja katsoi valossa missä tahansa, ei edes haamua näkynyt. Pettymys iski lujaa, vaikka järki oli yrittänyt tehdä kovasti töitä realistisuuden kannalta.

Yritin siellä vessassa itseäni lohduttaa, että parempi onkin, etten vielä ole raskaana. On hyvä saada kiloja alaspäin reilusti vielä. Ja toivoa, että vielä yhden lapsen sitten saisi kun kroppakin pelaisi paremmin.

Mutta neljä vuotta ehkäisytöntä aikaa (lukuun ottamatta muutamia pieniä pätkiä välillä) on pitkä aika. Epätoivo iskee, vaikka tasan tarkkaan tiedän, mistä tämä sekundaarinen lapsettomuus johtuu, ylipainosta! Asiasta, jolle minä itse voin tehdä jotain. Voin muuttaa tilanteen. Ja nyt harmittaa, etten tilaisuuteen ole aiemmin tarttunut. Mutta nyt tartun. Minä tahdon vielä yhden lapsen, ennen kuin ikä tulee vastaan. Ei minullakaan enää kovin monta vuotta ole aikaa, saati miehelläni.

Toisaalta tuntuu väärältä puhua tästä, sillä meillähän on jo lapsia. Kaksi maailman ihaninta kakaraa. Monet parit eivät saa sitä ensimmäistäkään.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Syyllisyys...

Syyllisyys. Tuo jokaisen äidin perisynti. Olen melko varma, että ainakin jossain vaiheessa äiti tuntee syyllisyyttä jollain tavalla liittyen lapsiin. Liian vähän aikaa, einesruokaa, kertisvaipat, korvike, liian vähän ulkoilua ja niin edespäin. Äidit ovat hyviä syyllistymään monestakin asiasta, vaikka mitään syytä ei ole.


Minä törmäsin tänään uuteen asiaan syyllistyä. Töissä meni tänään myöhempään kuin yleensä, tulin kotiin joskus kuuden maissa. Lähdin lenkille seitsemän aikoihin ja kävelin tunnin lenkin. Tuon lenkin aikana sitten se iski: syyllisyys. Siinä kävellessäni mietin, että tänään ehdin olla lasteni kanssa noin kolme tuntia, kun yksi tunti menee lenkillä. Siinä murehdin mielessäni, kuinka vähän kolme tuntia oikeasti on. Oloa ei helpottanut yhtään tieto siitä, että lapset olivat isänsä kanssa tänään enemmän. Koin, että minunkin pitäisi viettää lasteni kanssa aikaa, eikä vain ajatella itseäni ja humputella yksin lenkillä, varsinkin kun töissäkin meni niin pitkään. Ei auttanut myöskään ajatus siitä, että tämä tekee vain hyvää myös lapsille, kun äiti on virkeämpi ja parempikuntoisempi ja jaksaa touhuta eritavalla pihallakin.


Lenkki meni näin ollen vähän synkeissä ajatuksissa. Kun pääsin kotiin ja näin lasten kirmailevan pihalla tyytyväisenä, olo helpottui. Lapset viettivät kivan tunnin isänsä kanssa ulkona ja minä sain hetken omien ajatusten kanssa, vaikka ne ajatukset tänään eivät olleet ihan priimaa.


Näistä ajatuksista pitää nyt päästä eroon. Niistä tulee niin helposti tekosyy olla lähtemättä lenkille. Ja se ei kuitenkaan palvele minua eikä perhettäni.


Onneksi kohta tulee kesä, voin ottaa ainakin esikoisen mukaan pyörällä tai tehdä hänen kanssaan yhdessä pyörälenkkejä. Kuopus aiheuttaa vähän päänvaivaa, sillä hän ei oikein osaa pyörällä ajaa... Mutta enköhän minä jotain keksi :)

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Viikkopunnitus

Okkei, aamun kilot eetteriin :) Ihan niin huonosti ei käynyt, miten eilen vielä pelkäsin, sillä paino tänään

127,5 kg.

Pudotusta 0,3 kg.
Alaspäin kuitenkin :) 

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Viikon liikkumiset

Kerrankin minäkin voin tehdä tällaisen postauksen :)

Viikon liikunnat!!

Maanantai
Kävely, 45 min.
Kahvakuula 17 min

Tiistai
Hiihto 30 min.

Keskiviikko
Lepo

Torstai
Kävely 30 min

Perjantai
Lepo

Lauantai
Kävely 60 min

Sunnuntai
Potkurilenkki 30 min
Kävely 30 min

Yhteensä siis 4 tuntia liikuntaa!

Ei nyt mitenkään ajallisesti kovinkaan paljon, mutta kun ajattelee lähtökohtaa, joka oli nolla! Siihen nähden tosi hyvin. Välillä toki lenkit olivat vähän kevyempiä, kun lapset mukana, mutta välillä mentiin sata lasissa minun tahdissani.

Tästä on hyvä jatkaa!!

Pst. Huomenna nähdään, tuleeko toinen plussaviikko...? Vähän näyttää siltä.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Huono, huono päivä!

Nyt on pakko sanoa, että ei menny nyt hyvin!

Eilinen jo tökki, päivällisellä tuli santsattua ihan turhaan ja oikeastaan tänään mopo sitten lopullisesti karkasi käsistä. Jo aamulla oli sellainen olo, että mitä ihmettä minä yritän. Kerran läski, aina läski. Ja ihan sama, antaa vaan mennä. Niinpä kaupasta tuli ostettua vähemmän järkeviä vaihtoehtoja, kuten pari patonkia ja pussillinen kinderin suklaapalloja (huom. yksi pallo 33 kaloria). Tempasin sitten ihan itekseni naamaan niin patongit kuin suklaankin. Sen jälkeen linnottauduin soffalle. 

Siinä soffalla istuessani minua alkoi suoraan sanottuna vituttaa. Ärsytti niin maan peevelisti se oma asenne. Nimenomaan asenne, sama se niille syömisille, niitä päiviä tulee, se on ihan vissi. Mutta asenne oli ihan perseestä. Jonkun aikaa keräsin kiukkua sohvalla, sitten hyppäsin ylös ja ulkovaatteet päälle. Napit korviin ja päälle vähän drankempaa musiikkia. Eiku lenkille! 

Tunnin päästelin höyryjä ulkona reippaasti askeltaen ja kotiin palasi sitten rauhoittunut ja hyväntuulinen nainen. Sinne jäi vitutus ja ärsytys, asennekin tuntuu muuttuneen. Kyllä tuo ulkoilma ja lenkkeily tekee hyvää :)

Loppuun lauantai-illan ratoksi yksi biisi, jonka tahtiin oli hyvä raivota lenkillä :)


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Painopäivitys...

Nonii, maanantai on taas käsillä ja punnituspäivä.
Vaaka näytti
127,8 kg
eli 800 gramman verran tultiin nyt alaspäin.

Hyvä hyvä! 125 kiloa lähestyy ja silloin olis eka kymppi takana.

Olen taas liikkunut :) Eilen kävin lenkillä ja vielä myöhemmin lasten kanssa lenkillä. Tänään oikein hissuttelulenkki lasten kanssa sekä kahvakuulatreeni.

Jäi se ruokapostaus tekemättä, teen sen kyllä, kun kerta olen aikonut. Luvassa kuva (huono sellainen) meidän lempiruuasta :)

Mutta, loistavaa alkanutta viikkoa teille!!

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Hyvä minä!!

Niin paljon on tänään (ja eilen) aihetta tyytyväisyyteen :)

Eilenkin tuli liikuttua, tällä kertaa lasten kanssa potkurilenkki. Toki tenavat tahtoivat välillä itse pukata toisiansa potkukelkalla ja tahti ei tällöin kovin kova ollut, mutta kun minä pääsin puikkoihin, mentiinkin hiki päässä. Reilu puoli tuntia, jesh!!

Tänään :) Kävin kaupassa. Lapsille karkkipäiväkarkkeja valkatessa näin siellä uutuuden. Rakastan kinder bueno-suklaata ja nyt se oli valkosuklaisena!! Päätin sitten ostaa itselleni sen yhden patukan, en kuitenkaan ole itselleni herkkuja ostellut reiluun kuukauteen. 

Autossa sitten avasin tuon herkun ja olihan se hyvää. Sitten vilkaisin kääreestä kalorimääriä ja 111 kaloria per neljän palan patukka hieman hätkähdytti. Niinpä tyydyin siihen neljään palaan ja toisen neljän palan pätkän toin miehelleni :) Siinä se suklaa tökötti vieressä etupenkillä autossa eikä edes tehnyt mieli! Oikeasti! Onneksi tuo suklaa kyllä on aika tuhtia tavaraa, makeaa mahan täydeltä, ettei sitä niin paljon edes tee mieli syödä. Mutta oikeasti siis, mulle riitti se puolikas siitä herkusta! Jee :)


Ja lisää hyvää vielä tälle päivälle. Sain vinkin Shape.sivustolle ja tänään sitten päätin testata yhtä ohjelmaa. Niinpä minä tein kokonaisen kahvakuulaohjelman :) Lisää aihetta hymyyn! Vaikka tuo ohjelma olikin kevyt ja kesti vain 17 minuuttia, käsivarsissa kyllä tuntuu ja hiki tuli. 210 poltettua kaloria sivuston mukaan. Kuuden kilon kuulaa käytin ja ihan tarpeeksi siinä kyllä oli painoa. Huomenna taas uusiksi :) 

Nyt näköjään kuvien lataaminenkin onnistuu, kun vaihdoin selainta. Ehkä jo tänä iltana teen vihdoin sen postauksen siitä ruuasta, vaikka se jo vanha juttu onkin. 

Että näin, hyvillä mielin lauantai-illan viettoon!!

Kuva

torstai 6. maaliskuuta 2014

Lenkillä...

Ei, minä en saa teille nyt kuvia lisättyä. En millään tavalla. Harmittaa! No, ei auta. Sitten mennään ihan ilman kuvia.

Nyt on muutes melkoisen hyvä olo :) Pitkästä aikaa päätin käydä lenkillä. Ihan yksin pääsin vielä. Mies tuli jostain syystä kerrankin suht ajoissa kotiin, joten päätin hyödyntää tilanteen, tempasin lenkkivaatteet päälle ja lähdin kävelemään. Tosi surkea tämä kunto kyllä oli, puolessa välissä alkoi vauhti hiipua, liian kovaa taisin lähteä ja viimeinen ylämäki teki tiukkaa, mutta olipa tosiaan hitsin hyvä fiilis kun pääsin kotiin.

50 minuuttia meni ja matka on kutakuinkin kolme kilometriä. Surkea kunto, tiedetään. Toivottavasti huomennakin pääsis :D

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Ärrinmurrin...

En tiedä mikä hitto tätä bloggeria vaivaa, kun en saa omia kuvia liitettyä tekstiin. Ei vaan lisää niitä kuvia ja sitten jumii koko laitos. PRKL. Kerrankin kun mulla olis pari ruokakuvaa teille näyttää... Ei väkisin sitten! Pidä tunkkis, blogger!!!



Toisaalta, voihan se vika olla blogin pitäjässäkin. Mutta vielä en tunnusta...








Niin...

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Aamun paino

Nonniin, vaa'alla on taas käyty ja tulosta tuli :)
Paino tänään 128,6 kg
eli
pudotusta 1,3 kg.
Hyvä minä!!

Mitat samat kuin viikko sitten eli
3.3.2014 VYÖTÄRÖ 136 cm
3.3.2014 LANTIO 146 cm.
3.3.2014 45.56

Paino on pudonnut tähän mennessä aikavälillä 24.1.2014 - 3.3.2014 135 kilosta 128,6 kiloon eli yhteensä 6,4 kiloa. Aikaa noin viisi viikkoa eli vähän reilua kilon pudotusta tuo tarkoittaa. Toki alussa putosi enemmän painoa, kun nesteet lähti liikkeelle.

Nyt alkaa niinsanotusti jännät paikat, sillä yleensä edelliset yritykseni ovat lopahtaneet näillä main, viisi tai kuusi viikkoa olen jaksanut, sitten riitti. En tiedä mikä tässä kohtaa juuri on aikaisemmin tullut, mutta nyt sitten taistellaan kovasti pari seuraavaa viikkoa, jotta tämä tahti jatkuisi. Potkikaa minua persiille :)

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!!

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Erinäisiä ajatuksia lauantain ratoksi :)

Hellurei mukavat!
Viikonloppu taas edessä ja maanantain punnitus odottaa. Nyt näyttää ihan hyvältä (en ole taaskaan malttanut pysyä pois vaa'alta...) pudotuksen suhteen, eli ainakin tämän aamun perusteella alanpäin mennään ainakin vähän :).

Tässä just yks päivä mietiskelin, että itselleni en ole herkkuja tainnut ostaa sitten tammikuun lopun. Lapsen synttäreille ostin herkkuja ja niitä vähän söin itsekin, mutta varsinaisesti kaikki omat hyväskät on jääneet kauppaan. Hyvä minä!!!

Olen tässä jonkin verran puhunut siitä, että rauhallisesti ja maltilla pienin muutoksin tätä elämääni muokkailen elintapojen osalta, mutta pahus kun se on niin vaikeaa. Silloin kun on innostus päällä, niin ei millään malti olla maltillinen. Syön ihan yyberterveellisesti ja pelkään vähän, että se kostautuu jossain vaiheessa. Vaikka kuin vannoin, ettei repsahtamiset (tuota sanaa ei pitänyt enää käyttää) haittaa, se on normaalia elämää, että välillä syödään pulla tai karkkia, mutta kyllä ne vähän harmittaa. Ihan salaa ainakin. Sitä on liian tiukka itselleen, sillä tarkoitushan on löytää tapa, millä elää loppuelämänsä, mutta kun on intoa niin jarruttelu ärsyttää. Toivottavasti se ei kostaudu sitten kyllästymisen iskiessä millään yybermässäämisellä. Ääripäästä toiseen juunou...

Ja sitten asiasta ihan kolmanteen :)
Katselin eilen tallennukselta keskiviikkona tulleen Jutan superdieetin. Hieno muutos kaverissa. Tuo ohjelma vain herätti ajatuksia, että tulisipa joskus joku ihminen tuossakin ohjelmassa, jolla ei ole mahdollisuutta kolmeen salikertaan viikossa, ei välttämättä aamulenkkeihin joka päivä, ainakaan ilman lapsia (pieniä). Ensi viikon ohjelma kyllä kiinnostaa, kun kyseessä oli monen pienen lapsen äiti, yksi imetysikäinen. Olisi kiva saada ihan asiantuntijan vinkkejä siihen tilanteeseen, ettei ole mahdollisuutta esim. välimatkojen takia käydä salilla, ohjatuissa jumpissa yms. Aamulenkillekin päästäkseen esim. ennen töitä on otettava lapset mukaan kuudelta aamulla. Miten liikkuisi esim. tukiverkoton yksinhuoltajaäiti, jolla ei mahdollisuutta salille? Netti toki on jumppaa täys, sieltä löytyy ohjeita ja ohjelmia vaikka ja kuinka, tiedän sen. Mutta tosiaan, mitä se asiantuntija tässä vaiheessa neuvoisi? Se olisi kiva kuulla. Samoin nähdä onnistuminen painonpudotuksessa vähän eri vinkkelistä.

Tämä pohdinta juontui aikalailla omasta tilanteesta. Välimatkat ovat pitkiä, miehen töiden takia salille meno on aika hankalaa aikataulullisesti. Aamulenkeille pääsisin kyllä yksin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Pitäisi opetella menemään nukkumaan aikaisemmin, ettei sen takia tarvitsisi aamu-unia venyttää mahdollisimman pitkään. Kotijumpat onnistuu lastenkin kanssa kyllä. Mutta toisaalta kaipaisin sellaista ihan omaa aikaa, tuntia yksin koiran kanssa lenkkipolulla. Ilman että täytyy roudata tenavia potkurissa/pulkassa ja pysähtyä tutkimaan jokaista matkan ihmettä. Ei se nyt mitään liikuntaa ole, liikuskelua kyllä, ja tyhjää parempi. Että kyllä minä liikkumaan pääsen, tavalla tai toisella, lähinnä se on ollut sitä omaa saamattomuutta. Mutta olisi kuitenkin kiva nähdä, miten Jutan (tai jonkun muun) ohjeet toimii vähän toisenlaisissa lähtökohdissa.

Tämmöisin ajatuksin tänään :) Hyvä fiilis, toivottavasti teilläkin!!