keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Ei kiinnosta!!

Tiistai-iltaisin neloselta tulee 4D: Hurja painonpudotus. Ohjelmassa yksi sairaalloisen ylipainoinen ihminen laihduttaa muodonmuutoksiin erikoistuneen henkilön avulla hurjia lukemia vuoden aikana. Tässä vaiheessa pitänee tunnustaa, että olen koukussa kyseiseen sarjaan :) Eilen ohjelmassa painonsa kanssa taisteli Dana. Hän ei alun rypistyksen jälkeen laihtunut toivottua vauhtia ja niinpä treenari patisteli miestä miettimään, miksi hän haluaa pitää läskit suojana. Ruoka kun Danalle oli ongelmallinen, hän herkutteli mm. jäätelöllä ja suklaapatukoilla. Syykin löytyi, miksi Dana toisaalta yritti pitää kiinni painostaan ja pysyä sen takana suojassa. Eilinen ohjelma sai minut pohtimaan omaa tilannettani ja nyt aionkin kertoa asiasta, josta en ole koskaan kenellekään maininnut mitään. Ei, tulossa ei ole mitään järkyttäviä asioita, mutta nyt on kyse sellaisista asioista, jotka vaikuttavat minun syömiseeni, lohdun hakemiseen ruuasta.

Minä olen ollut ylipainoinen ihan pienestä pitäen, mutta nämä asiat ovat saaneet alkunsa yläasteelta. Minä olen luonteeltani positiivinen ja iloinen, etenkin yläasteaikoina minulla ei oikein mitään isompia ongelmia ollut, joten oli helppo olla iloinen. Minulla oli hyvä ystäväpiiri, mutta huomasin jossakin vaiheessa, että olin "IN" aina kun olin iloinen, pelleilin. Jos minulla oli syystä tai toisesta huonompi päivä, jäin yksin. Lisäksi ystävilläni oli minusta inhottava tapa tokaista "ei kiinnosta", kun kerroin jotain ei niin hauskaa juttua, vaikka se olisi ollut ihan arkipäiväinen juttu. Tuo kuulemma oli huumoria, kysyin siitä vuosia myöhemmin, mutta koskaan kukaan ei kuitenkaan pyytänyt kertomaan juttua loppuun ja minä toisaalta herkkänä ihmisenä pahoitin mieleni. Jostain syystä yläaste jätti minun mieleeni ajatuksen, että vain iloisena ja hyväntuulisena olen "hyväksyttävä" ja minun ongelmani ja suruni ovat typeriä eikä "oikeita", toisilla kun oli pahempia ongelmia. Tässä vaiheessa minusta tuli selkeästi lohtusyöminen kuvaan. Ruoka lohdutti, ei kritisoinut, sille kelpasin ihan sellaisena kuin olin.

Ja nyt on pakko myöntää, että tuo vaikuttaa vielä nytkin, myös parisuhteeseeni. Minun on erittäin vaikeaa, oikeastaan mahdotonta kertoa, jos minua vaivaa joku. Koen edelleen, että loukkaannun tyhjästä, minun ei saisi valittaa ja ongelmani ovat noloja. Muista jutuista kyllä pystyn puhumaan, mutta en omista suruistani tai ongelmistani. Jos mieheni sanoo jotain, jonka koen syystä tai toisesta loukkaavana, pidän sen sisälläni. Saatan itkeä tirauttaa piilossa ja haen lohdun ruuasta. Hyvä ruoka ja sokeri haihduttavat ongelman ja pystyn jättämään asian taakseni. Jos mieheni huomaa, että minua vaivaa joku ja kysyy siitä, sanon vain että ei mitään hätää, vaikka ongelma pyörisikin kielen päällä. Siinä vaiheessa vain joku päässäni hokee "ei kiinnosta" ja älä ole typerä, pikkuasia. Monesti olen tätä "keskusteluakin" harjoitellut mielessäni, mutta en ole saanut sitä sanottua. Ajattelin joskus kirjoittaa kirjeenä tämän saman, mutta vasta kun se olisi nolottanut ja olisi tehnyt mieli karata piiloon.

En tiedä onko tästä mitään muuta ulospääsyä, kuin ottaa asia puheeksi mieheni kanssa. Toisaalta, ehkä minun pitää jäsenellä tämä asia ensin itselleni ja vaientaa tuo ääni päässäni ensin. Saada itseni uskomaan, että minulla on oikeus tunteisiini ja oikeus ilmaista ne.

maanantai 24. lokakuuta 2011

+ 1 kg

Eli kilo tuli takaisin. Pahemminkin olisi voinut käydä. Otamme tästä opiksi ja jatkamme eteenpäin :) Nyt töihin lomps!

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Nousua luvassa...

Reilu viikko on nyt vierähtänyt edellisestä postauksesta. Edes kunnollista painopäivitystä en ole tehnyt, hyi minua!! Hieno suunta jatkui viime maanantaina edelleen, sillä puntari näytti huimat 123,6 kg. Tällä viikolla sairastelun viemät kilot tasaantuvat näköjään ja plussausta on luvassa. Sorruin vieläpä kolmesti ostamaan kuluneella viikolla hyväskää, joten ei ihme. Ei tässä pätkäpaastossakaan älyttömiä passaa mällätä. Mutta en masennu painon nousemisestavaan jatkan ja porskutan eteenpäin :) 

Nyt alkaa olla tauti voitettuna, kontrolliröntgen odottaa vielä marraskuussa, mutta enää on yskän rippeet jäljellä. Toki toipilashan minä vielä olen, eikös sitä sanota että sen minkä sairastaa niin sen on kaksinkertaisena toipilas? Eli kaksi viikkoa kipeänä, tarkoittaa neljä viikkoa toipilaana. Älyttömiä ei voi vieläkään rehkiä ilman "hapenloppumistunnetta" ja yskänpuuskaa, mutta parempaan päin mennään.                                                           Kuva

Tämän päivän ohjelmaan kuuluukin siivousta, pyykinpesua ja siivousta :) Ihan mukava sunnuntai siis tiedossa! Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon! Viettäkää ihana sunnuntai!

perjantai 14. lokakuuta 2011

Tavoitteena alle 120 kiloa!

Tuossa katselin eilen, että olen mittoja ottanut viimeksi 3.9. eli reilu kuukausi sitten. Ajattelinkin, että voisin nyt uudet mitat ottaa, josko niissä olisi jotain tapahtunut :)

Muistin virkistykseksi laitan mukaan nuo vanhat mitatkin...
                            
                              3.9.2011                                          14.10.2011
Pituus:                   168   cm                                             168 cm
Paino:                   132,4 kg                                             125,3 kg (10.10.2011)
BMI:                      46,91                                                  44,39
Vyötärö:               137    cm                                             136 cm
Lantio:                  149    cm                                             147 cm
Reisi:                      71,5  cm                                              71 cm
Käsivarsi:                40,0 cm                                               39 cm
 
Eli pientä kapenemista suunnasta jos toisesta on tapahtunut :) Tässä reilussa kuukaudessa painoa lähtenyt noin 7 kiloa, sentti tai pari on kadonnut vyötäröltä, hitunen myös reisistä ja käsivarsista. Olen tyytyväinen :) En malta odottaa 120 kilon alitusta, ei siihen montaa kiloa vaadita. Noin neljä vuotta sitten olen painanut just ja just alle 120 kiloa, Siinä on minun seuraava tavoitteeni, painaa alle 120 kiloa!!

maanantai 10. lokakuuta 2011

Keuhkokuume

Tänään kävin vielä lääkärissä, perjantaina kun lääkäri määräsi korkean tulehdusarvon takia röntgeniin, mutta silloin paikat olivat jo kiinni, joten kuva jäi tälle päivälle. Kävin siis kuvattavana ja tulehdusarvot tarkistettiin vielä. Pika-CPR oli 92, kuulemma hyvin laskenut. Kuinkahan korkea se on ollut sitten... Ja kuvissa näkyi muutoksia vasemmalla puolella alhaalla eli keuhkokuumehan se. Sain vahvemmat antibiootit, sillä edelleen kuume nousee ja viikon sairaslomaa. 

Paino oli tänä aamuna 125,3 kg. Eli kolme ja puoli kiloa söi tämä minun sairastelu. Toivottavasti eivät tule takaisin vaan jäävät ihan sille tielleen missä ovat, vaikka tapa millä ne lähti, ei mikään terveellinen ollut. Liian vähän ruokaa ja senkin vähän minä ainakin eilen oksensin pois. 

olo on nyt kuitenkin huomattavasti parempi jo, vaikka ihan toimintakuntoinen en olekaan. Joten jospa tämä tästä viikon aikana taittuisi. Ensi viikolla pitää muistaa soittaa sinne lääkäriin, pitääkö käydä kontrollikuvassa. 

perjantai 7. lokakuuta 2011

"Haluatko minulta jotain lääkettä?"

Sairastelut jatkuu vain. Eilen illalla tein jopa "ennätyksen" kuume ylitti 39 asteen rajan, jei... Tämä on kyllä kumma tauti. Näin päiväseltään on ihan siedettävä olo, mitä nyt yskä riivaa ja pää voi olla vähän "sumea" ja ehkä lämpöäkin, mutta jaksaa tehdä muutakin kuin vain olla. Sitten iltaa kohden alkaa kuume nousta ja sitten se onkin siellä 39 pinnassa. Olo on hirveä, hengittäminen hankalaa, istun lepotuolissa (maata ei voi kun lima alkaa yskittää jatkuvasti) peiton alla, vapisen horkassa ja olo on todella sumea. Sitten pikkuhiljaa yön aikana kuume laskee ja aamulla on taas siedettävä olo.

Eilen kävin viimein lääkärissäkin sitten. Siellä oli sellainen herttainen, ulkomaalainen mieslääkäri, ensimmäistä päivää töissä tässä paikassa :) Tässä pieni pätkä aika hauskastakin keskustelusta...

Lääkäri: Teilläkö on siis yskä?
Minä: Joo, flunssaa.
L: Mistä tiedät? Oletko varma?
M: (häkellyn vähän) joo'o, siis on myös kuumetta ja päänsärkyä.
L: Aivan, aivan. Haluatko minulta jotain lääkettä?
M: (häkellyin taas vähän lisää) joo'o, ainakin tähän yskään...
L: Me teemme näin: ensin otan kokeita, sitten kirjoitetaan sairauslomaa ja katsotaan lääkkeet.

No lääkäri teki kokeitansa :) Kyseli kovasti onko kurkku kipeä, sattuuko nieleminen, kun kurkku on "täplikkäät" eli angiinaa... Sain vastata eitä, ei ole kurkku kipeä, joskus yskimisen jälkeen hetkellisesti arka. Kuunteli keuhkot ja sitte määräsi verikokeisiin. Tässä vaiheessa ilahduin (OIKEASTI :) ) sillä viime keväänä sairastaessani kahdeksan viikkoa minulta ei otettu mitään muuta koetta kuin tulehdusarvot. Verikokeiden jälkeen minulle varattaisiin uusi aika seuraavalle päivällä kun tulokset ovat tulleet. Menin hoitajan mukaan pistettäväksi. En hirmuisesti piikeistä välitä, mutta koskaan ei ole ollut mitään ongelmia verikokeidenkaan otossa. Nyt ei löytynyt suonta oikeasta eikä vasemmasta kädestä. Vasemmasta kädestä hoitaja vähän ronkki, mutta sitten kuulemma potilas alkoi mennä kalpeaksi, joten oli parempi lopettaa. Kieltämättä alkoi heikottaa ja oksettaa vaikka yritin hengitellä ja katsella muualle. Päätti sitte lähettää minun terveyskeskuksen labraan, jossa kokeneemmat verikokeen ottajat. Menin sinne ja siellä oli tuttu hoitaja ottamassa kokeita. Ihmetteli vähän, miksi aluksi oli kokeiltu ottaa verikoe ihan taipeen reunassa näkyvästä suonesta kun kannattaisi ottaa siitä mikä tuntuu. Hetken aikaa paineli tuosta keskeltä kyynärtaivetta, neula sisään ja kas, putkeen saatiin tavaraa :) Senkka, tulehdusarvot ja pieni verenkuva on nyt otettuna ja tänään pitäisi mennä kuuntelemaan tulokset sekä varmaan saan ne lääkkeet ja sairasloman ainakin näille kahdelle päivälle.

Painossa näkyy ainakin tällä hetkellä tämä minun sairastaminen. Yleensä minulla ei ole vaikeuksia ollut syömisen kanssa kipeänä, mutta nyt ei jostain syystä maistu. Yököttää ja tulee huono olo. Lämpimän ruuan yritän syödä päivän aikana ja välillä jotain pientä, kuten jogurttia yms. Otin eilen palan suklaata ja voi pojat, miten huono olo siitä tuli. Edes suklaa ei maistu... Tänä aamuna puntari sitten vilkutti lukemia 126 kg. Katotaan miten käy...

maanantai 3. lokakuuta 2011

Miiinusta...

Hiphei :) Viikossa lähti taas 1,3 kiloa painoa. Yhteensä siis kahdessa viikossa 3 kiloa! Jei! :)

Flunssassa edelleen, pari päivää pidän nyt sairauslomaa ja toivon, että menee sillä ohi!

Lukijoitakin on jo upeat kymmenen, JEE :D Tervetuloa!!

lauantai 1. lokakuuta 2011

Vähän sitä sun tätä, flunssasta painajaisiin...

Työviikko piti todella kiireisenä. Sijaistin työtoveria, välillä useampaakin ja samalla yritin hoitaa omat työni parhaani mukaan. Piti suunnitella, kuka hoitaa minkäkin työn kun minä sijaistan toista työtoveria ja pientä stressiäkin siltä osin meinas pukata. Nyt kuitenkin normaali rytmi ja arki palautui työasioissakin, joten vähän helpotti :)

Kävin eilen siskoni kanssa ulkona syömässä, meksikolaista ruokaa. Jälkiruokakin piti ottaa, kun kerta "valmiiseen" pöytään pääsimme. Muutoinki tämä viikko on vähän sellainen ns. testiviikko. Paasto on nyt koetuksella, sillä sen mukaanhan minun pitäisi saada syödä ihan mitä vain, kun syömiset tapahtuvat aikataulun mukaisesti :) Ja kohtalaiselta näyttää. Ihan viime viikon veroista pudotusta ei ole luvassa, mutta pudotusta kuitenkin. Mutta katsotaan sitte maanantaina mikä on tilanne.

En tiedä, oliko sitten viime viikko töissä niin rankka vai onko muuten nyt minun vuoroni sairastaa. Meillähän kaikki muut ovat jo olleet enemmän tai vähemmän kipeinä paitsi minä. Nyt yskittää, pää on sumuinen ja pientä lämpöä ilmassa. Pientä troppia on nyt sitten napsittava ja levättävä sen minkä lastenhoidolta pystyy :)

Ai niin... Näin ihan järkyttävää unta!! Siinä lapsistani vanhin oli lihonut valtavasti. Ikä oli sama mikä nyt, mutta unessa lapsi painoi nykyisen noin kahdenkymmenen kilon sijasta kahdeksankymmentä!! Hirveä uni!!