Sokeririippuvuus...
Ei tämä nyt oikein suju. Ei bloggaaminen eikä painonpudottelukaan... Käynnistelen projektia, enkä sitten niihin paneudu kunnolla. Hieman täytyy kuitenkin selitellä, sillä viime viikko oli tosi raskas. Työkaveri oli pois töistä ja piti tehdä osaksi hänenkin hommiaan. Muistettavaa oli normaalia enemmän, samoin järjesteltävää ja suunniteltavaa. Iltaisin olen ollut sitten sen verran väsynyt, etten ole kauheasti mitään ylimääräisiä jaksanut. Ja jotta viikonloppu kruunautuisi, niin kuopus sairasteli etenkin perjantai-illan... Mutta joo, selittelyt sikseen ja kunnon ote niskasta niin hyvä tullee :D
Tässä on nyt useampanakin päivänä tullut mietittyä, miten kummallinen värkki se ihminen oikeastaan on. Etenkin tämmöinen reilusti lihava. Miksi sitä haluaa olla lihava ja voida huonosti? Mikä siinä oikein on, ettei siihen painonpudottamiseen halua paneutua? Minä kuvittelisin, ettei minun tarvitsisi edes kauhean isoja muutosia ja päätöksiä tehdä. Vähentäminen riittää, ei lopettaminen esim. herkuttelussa. Se on outoa, kun kaupassa karkkihyllyllä sitä miettii, että tämä yksi suklaapatukka riittäisi, oikeastaan nyt ei edes tee mieli sitä, mutta otan kuitenkin. Ja vaikka se riittäisikin, otan silti mässypussin ja ehkä toisenkin suklaan. Automatkalla sitten herkkua vedetään melkein kaksin käsin, vaikka se ei edes maistuisi niin hyvältä. Pakko vain saada ja syödä.
Onko tämä sitä sokeririippuvuutta vaiko opittu tapa? Toisaalta se voisi kyllä olla tapa, ostan sitä mässyä vaikka ei edes mieli. Olen aina tykännyt karkeista ja olen niitä aika vapaasti saanut syödäkin. Toisaalta taas välillä tulee ravattua kaapilta toiselle etsimässä epätoivoisesti jotain makeaa, sokerista syötävää mentaliteetilla "pakko saada jotain hyvää". Samoin siskoni joku aika sitten jutteli vieroitusoireista, kun ei ollut saanut mitään makeaa koko päivänä... Tiedä sitten. Sen vain tiedän, että jotenkin tämä pitäisi saada hallintaan! Loppuun vielä pari linkkiä aiheeseen liittyen. Kuvalinkien takaakin muuten löytyy asiaa sokeririippuvuudesta :)
Kyllähän tuo painon pudotus mielenlujuutta vaatii. Et vaan osta kaupasta sitä karkkia ja sillä hyvä. Kotoa heität kaikki karkit pois. Voit ostaa tilalle jotain hyviä hedelmiä yms. Ite rakastan kirsikkatomaatteja, ovat yleensä tosi makeita. Samoin pähkinät ovat herkkua, suolatut pistaasipähkinät ja cashewit suolalla tai ilman omia suosikkeja. Pähkinöitä ei saa kyllä liikaa vetää niitäkään. Tosin varmasti parempi vaihtoehto kuin karkit.
VastaaPoistaEikö ookkin hassua se karkin pakkosyöminen :D Suklaatakin syödään niin kauan kuin sitä talossa on, vaikka olisi jo huono olo.
VastaaPoistaIte oon kyllä sitä mieltä, että se on todellakin riippuvuutta. Muutenha me olisimme jo lopettaneet. "Sen kuin vain lopettaa, niin helppoa se on". Yhtä helppoa on alkoholistin lopettaa juominen ja tupakoitsija polttaminen.
Ja sitten on vielä se mitä monet alkoholistit varsinkin sanovat. "En tiedä haluanko edes lopettaa." Minä tiedän. Minä en halua. Haluan syödä karkkia ja herkkuruokia, usein ja paljon, se on niin mukavaa puuhaa. Siinä sitä sitten yrität samalla laihduttaa, kun tarttis.
Mullakin on ollut sellainen tapa, että ei oikeasti karkkeja ees mieli tee mutta silti niitä tuli ostettua ja mussutettua. Ehkä se on vaan tapa, ja jos oikeen yrittäis ni siitä tavasta pääsis eroon.
VastaaPoistaKiitos kommenteista1
VastaaPoistatulppa: sitä se tosiaan vaatii, mielenlujuutta olla ostamatta herkkuja. Se on vain aika mielenkiintoinen ilmiö siellä karkkihyllyllä, kun sitä miettii että ei pitäisi ostaa, mutta ostanpa kuitenkin.
Unikas: Minäkin uskon, että jonkinlaien riippuvuus sitä sokeriinkin tulee. Meinaan se makeanhimo on joskus järkyttävä kun melkein paniikissa hakee jotain hyvää kaapista.
Sammakkotyttö: Ja varmasti on osaksi myös tapa. Mulla työmatka on noin 20 minuutin matka, jonka kuljen autolla yksin. Mulle on tullut tavaksi melkein aina mussuttaa jotain tuolla välillä ja aina se jotain on karkkia.
Tuttua on minullekin... Minulla on ihan sama ongelma, että vaikka ei niin tekisi mielikään, niin ostan ja syön silti. Ja jos lähden kaupasta ostamatta mitään herkkuja, niin tuntuu kuin olisin unohtanut jotain ihan hirveän tärkeää. Kai se on lähinnä tapa, vaikka joskus kyllä kiipeän seinille ellen saa mitään hyvää.
VastaaPoista