Eilen oli taas punnituspäivä, tosin ajattelin palata entiseen ja ottaa punnituspäiväksi maanantain. Kävin kuitenkin lauantainakin vaa'alla enkä nyt saanut yllättyä iloisesti. Paino oli sama kuin viikko sitten. No, takana olikin hiukkasen heikompi viikko sairasteluineen. Otan nyt kuitenkin huomenna aamulla punnituksen ja merkkaan sen ylös. Näin punnituspäiväkseni tulee taas tuttu ja turvallinen maanantai.
Yksi asia on yllättänyt minut, enkä tiedä oikein, miten siihen pitäisi suhtautua. Herkkujen vähyys on tuo yllättävä seikka. Olen syönyt toki keksiä tai pullaa joskus harvoin, mutta mielitekoja ei ole tullut, mikä on todella yllättävä ja hämmentävä seikka. Miksi nyt on ollut niin helppoa pysyä irti herkuista? Edes pakkasessa oleva jäätelö ei houkuttele minua. Nyt sitten pelkään, että jossain vaiheessa iskee hirveä makeanhimo, jolla ei ole mitään rajaa...
Jossain telkkariohjelmassa joku asiantuntija sanoi, että napostelun tarve on merkki siitä, että sinulla on jano. Joten jos tekee mieli laittaa suuhunsa jotain, juo vettä. Hyvä neuvo minulle. Siskoni vain nauroi, että hänelle tulisi tuolla ohjeella vesimyrkytys :) Mutta minä aion kokeilla.
Huomenna siis punnitaan taas ja laitetaan kilot ylös. Harmittaa muuten se, ettei ole päässyt liikkumaan. Vieläkin on sen verran yskää, ettei oikein voi edes harkita tekevänsä mitään, mikä hengästyttää edes vähäsen. Yskänpuuska ja ahdistuminen on taattu. Mutta parempaan päin on menty. Tulehdusarvot kävin mittauttamassa, vaikka töihin taas meninkin. Hieman oli koholla (22), mutta ei niin paljoa, että lääkäriä olisi tarvittu.
Seuraava homma tänään minulla on syksyvaatteiden pakkaaminen talviteloille. Tuo vaatemäärä eteisessä on valtava, kun siellä on kahden tenavan ja kahden aikuisen syys- ja talvikamppeet. Toki ensin pitää syksyvaatteet pestä, mutta ainakin saan ne eteisestä pois ja eteiseen mahtuu liikkumaankin. Ja jos vielä iltasella ulkoiluttaisi vähän imuria :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti