Kun syötättää...

Olipas eilinen vaikea päivä. Syötätti niin maan perusteellisesti. Kaapilta kaapille piti vähän väliä ravata, että olisko jotain hyvää, mitä sitä söis... Isommin en kuitenkaan sortunut, hapankorpun ja muutaman siivun keittokinkkua söin niin sanotusti ylimääräistä. Purkkaa kyllä meni ja paljon, kun sitten nappasin purkan suuhun "korvikkeeksi". Kokeilin myös juoda vettä aina kun teki mieli syödä jotain, mutta ei sekään oikein auttanut.

Mistähän se johtuu nämä "tahtoo syödä vaikkei ole nälkä" -"kohtaukset"? Eikä nyt edes tehnyt mieli mitään makeaa, vaan ihan jotain syömistä. Makeanhimoa on helpompi vastustaa, kun ei hommaa kaappiin mitään makeaa, mutta tuo syömisen himo... Kun sitä ruokaa vain on oltava kaapeissa. Tietenkin se auttaa, että se ruoka on terveellistä, mutta kohtuus olisi kyllä terveellisessäkin ruuassa hyvä. Varmaan tämä syömishimo on osittain tapa. Huono, huono tapa, josta olisi hyvä päästä eroon. Siinä sitä sitten koetellaan sitä tahdon voimaa, kun kaapissa olisi ruokaa ja sitä olisi niin kiva syödä. Mutta kun ei ole nälkä, enkä tarvitse sitä ruokaa. Eilen tosiaan pieni tappio tuli, joten ihan täysin ei voi tuuletella.

On sitä näköjään muillakin elämäntaparemontteja menossa. Tai jotain ruokavaliosäätöjä. Kun työpaikkaruokalassa on katsellut muiden annoksia, niin peruna, leipä, pasta ja riisi on jäänyt pois monelta sellaiselta, joka aikaisemmin niitä on syönyt. Salaattia/raastetta iso annos ja kastike päällä. Maito on monella vaihtunut piimään tai veteen. Minä en ole täysin noita hylännyt, perunan otan, riisiä ja pastaakin vähän. Annosta olen pienentänyt. Leivän olen töissä jättänyt kokonaan pois. Maitoa juon edelleen yhden lasillisen. Vettä menee runsaasti päivän aikana, mutta tästä taisin jo aikaisemmin puhuakin.

Tämmösiä keskiviikkoajatuksia täällä. Mites teillä? :)