Kävin tänään uimassa mieluisassa seurassa. Rakastan uimista ja vedessä puleeraamista, mutta kylpylät, missä nytkin olimme, eivät ole suosikkipaikkojani. Ei ole mukavaa olla yleensä se kylpylän isoin virtahepo, altaasta toiseen vaihtaminen on inhottavaa, kun sitä sielunsa silmin näkee itsensä könyämästä altaasta ylös hyllyvine "muotoineen".
Uimaseurani yritti houkutella minua vesiliukumäkeen, mutta en suostunut. Selittelin epämääräisesti, etten vain tykkää liukumäistä. En kehdannut sanoa, että minua pelotti. Pelotti se mahdollinen häpeä... Jos en liukuisikaan eteenpäin vaan joutuisin itse avittelemaan itseäni eteenpäin. Tai liukuisin niin lujaa, että lopussa tulisi niin valtava molskahdus, että kaikki kymmenen metrin säteellä olijat kastuisivat. Tai sitten jäisin jumiin tai ylhäällä huomaisin painorajoituksen tyyliin "max 120 kg" ja joutuisin nolona hipsimään takaisin alas. Ei ei ei... Olisin halunnut mennä liukumaan, mutta en vain uskaltanut.
Paino rajoitti jälleen minun elämääni. En välttämättä pysty elämään niinkuin haluan, koska pitää huomioida tämä valtava ruho. Vasta töissäkin tuli eteen tilanne, että minun piti kiikkua tikkaille. Varovasti siinä kurkin painorajoitusta ja onneksi vielä 20 kiloa oli maksimipainoon matkaa. Olisi ollut tosi noloa, jos en olisi voinut tikkaille kiikkua.
No kuitenkin, vietin kivan iltapäivän uimassa, kokeilin vesijuoksuakin :D
Mahtava blogi sulla!!
VastaaPoistaSamoja ajatuksia itselläkin ja melko samaa kokoluokkaakin, hiukan isompi oon :)
Kiitos! On kiva huomata, etten ole ainoa ajatuksineni :)
VastaaPoista