Koskahan sitä oppii, ettei pidä mennä nälkäisenä kauppaan? Lähdin aamulla äitini ja nuorimmaiseni kanssa ruokakauppaan, enkä ollut syönyt sitä aamiaista. Kaupassa alkoi maha kurnia ikävällä tavalla ja tuli ostettua sitten pahimpaan hätään ensin suklaata ja sitten vielä kokonainen grillattu broileri. Suklaat (pari patukkaa) vedin autossa, kotona sitten laitoin kanasta ruuan itselleni ja lapsille ja niinhän siinä kävi, että itse söin melkein kokonaisen grillatun broilerin! Lapset verottivat osansa, mutta koska eivät oikein nyt olleet kanan ystäviä, eivät syöneet sitä itse kanaa niin paljon. Ainoa hyvä puoli tässä oli se, että kanan lisäksi söin salaattia. Mutta lounaani tosiaan sisälsi tänään ison läjän salaattia ja vielä isomman läjän kanaa. Nahkoineen tietty! Muutenkin tuli ostettua vähän kaikenlaista höpöä, joten ihan paikkansa pitää sanonta, että älä mene nälkäisenä kauppaan!
Edellisessä postauksessa juttelin jo vähän painon aiheuttamista rajoituksista, joista osa on ihan konkreettisia, osa oman pään sisäisiä. Yksi konkreettinen rajoitus on huono kunto. On karua huomata yhteisellä kävelyllä, että minä hidastan muiden vauhtia ja siltikin sitä puuskuttaa eikä pysty kunnolla puhumaan. Muut eivät saa mennä omaa vauhtiaan, koska eivät kehtaa jättää minua. Hyvä kunto olisi niin kullanarvoinen juttu ja sekin helposti korjattavissa. Laiskuus ja mukavuudenhalu sekä lähtemisen vaikeus vain saavat valitsemaan joka kerta kävelylenkin sijasta sohvan tai tietokoneen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti