Kuka minä olen? Minä olen se, joka on ollut aina lihava, lapsesta asti. Sellainen lupsakka läski. Ei kukaan ulkopuolinen tiedä, millainen myllerrys hymyn, ystävällisten silmien, iloisen luonteen ja hyvien tapojen takana välillä on. Minun on hyvin vaikeaa pitää itsestäni, itsetuntoni ei ole kovinkaan hyvä. Ja todennäköisesti en siltikään pidä itseäni niin lihavana kuin oikesti olen.
Ei minun sisälläni jatkuvasti myllerrä. Olen kuitenkin usein ihan oikeastikin onnellinen ja tyytyväinen. Olen onnellinen kaikesta muusta elämässäni; lapsistani, miehestäni, ihanasta kodistani, työstäni, sukulaisistani ja ystävistäni. Ainoa mistä en ole täysin onnellinen, olen minä ja minun terveyteni ja ulkonäköni.
Olen kolmekymppinen ja teen unelmatyötäni. Rakastan sitä joka solullani. Minulla on maailman ihanimmat lapset, upea mies joka rakastaa minua. Ystävieni mielestä olen ihana, niinkuin hekin ovat minun mielestäni. Ainoa mikä on kaukana ihanasta tai edes välttävästä, on tämä kroppa. Kroppa, jossa on noin 60 kiloa ylipainoa, enemmänkin. Löysää ja löllyvää. Kroppa, joka saa minun hengästymään heti kun vähänkin joutuu nopeampaa kävelemään tai nousemaan useamman rappusen. Ja on muuten turha kuvitella, että tällä kropalla olisin terve enää kymmenen vuoden päästä...
Miksi on niin vaikeaa muuttaa tapojaan? Mikä siinä niin paljon pelottaa? Pakkohan siinä on jonkun pelottaa, muutenhan olisin kolkutellut normaalipainon rajoja jo vuosia sitten. Miksi valitsen jatkuvasti väärin, vaikka periaatteessa oikea valinta on ihan yhtä helppo ja yksinkertainen? Painonpudottaminenhan on periaatteessa hyvin, hyvin helppoa; syö vähemmän kuin kulutat! So simple! Mutta eihän lihavia ihmisiä olisikaan, jos se oikeasti olisi noin helppoa. Se siis tarkoittaa sitä, että siinä on jotain muutakin. Ja tuon minä tahdon löytää, minun on pakko! 
Moikka! Tosi kivaa löytää uusi blogi ja uutta luettavaa - jään heti seuraamaan. :-) Pienestä se kaikki lähtee. Tsemppiä hommaan ja oman tien löytämiseen.
VastaaPoistaOlen kyllä samaa mieltä sun kanssa, että tapoja on vaikea muuttaa parempaan suuntaan. Oon yrittänyt sitä useita kertoja, välillä onnistunut ja välillä epäonnisitunut. Maaliskuussa muutin ruokailutapojani, aloin vähähiilariselle. Välillä on kuitenkin tullut sorruttua vanhoihin tapoihin ja ruokavalioon tullut pasta ja peruna takaisin. Mutta kyllä se vielä tästä. Pakko.
VastaaPoistaNimim. ylipainoa 60 kiloa
kupariperhonen, kiitos :)
VastaaPoistaMerja, se on kyllä outo juttu tuo. Vaikka tietää, että se on todella pahaksi itselle, niin silti. silti sitä poimii ne suklaat ja mässyt ostoskärriin ja vetelee nassuun...
rakas JoAnn. Voi kun olisin vieläkin 30 vuotta.. muuttaisin tapoja , ei söis kaikkea mitä maistuu , nyt olen 56 ja invaliidi , minulla tuli paha arthroosi ja kävelen keppien varalla ja joka päivä on kipuja , olin 30 v.-ana myös 135 kg . olen laihtunut 20 kg monta kerta elämässä ..mutta olen jättänyt kesken kun paino enää ei tippunut , ja se tuli takaisiin . 30 vuottiana jaksoin viellä tanssia ja liikkua koko yön aikana ja ei tuntenut kipuja yhtään . olin kyllä läski, mut se ei haitannut mitään .. Nyt olen työkyvytön ja ei käy ulkona paljon liikunta on nolla mut kyllä ruoka maistuu .... Luin sun tarinaa ja halusin sinulle toivotta, että otat ihan vakavasti sitä, mitä tulevaisuus voi tuoda kun vaan ei jaksaa muuttaa elämäntapoja . ota minusta esimerki ja älä syö enää epäterveellista ikinä Halusin sua halia ja toivottaa tsemppia ... minulla on blogissani jotakin pulma ei pääse enää sisään salasanalla mutta toivottavasti saan sen selvitetty sitten kirjoittellaan lisää ...
VastaaPoista