Painopäivitys :)

...Punnituspäivä...

 

.... 128,5 kg...

 

...Pudotusta siis 1,3 kg...

 

Jee :D

Muoks...En näköjään olekaan muistanut viikontakaista punnitusta merkata. Muistaakseni se kuitenkin oli sama kuin edellisellä viikolla... Hämmentävää :)

 

 

Vesi vanhin voitehista, mutta mitä ravintolisiä kannattaisi syödä...?

Tänään iski päänsärky, hieman migreeniin viittaava, kun lisänä oli paha olo. Lääkkeetkään eivät tuntuneet auttavan... Sitten tajusin jotain, en ole tänään juonut läheskään niin paljon vettä kuin aikaisemmin kolmen viimeisen viikon aikana. Joten voisiko tuo päänsärky johtua tuosta? Kroppa vaatii vettä, sillä veden juominen helpotti. Tai sitten minulla oli vain päänsärkyä :)                    Vesilasikuva

 

 

 

Sitten kysymys vitamiineista yms. lisistä. Minä kun en syö tällä hetkellä mitään vitamiinilisiä, en foolihappoja yms. ravintolisiä, niin mitä minun kannattaisi kuitenkin syödä? D-vitamiini on tarkoitus aloittaa taas, pitää vain muistaa piipahtaa apteekissa. Mutta mitä muuta?

Vitamiinikuva

Punnituspäivän muutos ja muuta mutinata...

Eilen oli taas punnituspäivä, tosin ajattelin palata entiseen ja ottaa punnituspäiväksi maanantain. Kävin kuitenkin lauantainakin vaa'alla enkä nyt saanut yllättyä iloisesti. Paino oli sama kuin viikko sitten. No, takana olikin hiukkasen heikompi viikko sairasteluineen. Otan nyt kuitenkin huomenna aamulla punnituksen ja merkkaan sen ylös. Näin punnituspäiväkseni tulee taas tuttu ja turvallinen maanantai.

Yksi asia on yllättänyt minut, enkä tiedä oikein, miten siihen pitäisi suhtautua. Herkkujen vähyys on tuo yllättävä seikka. Olen syönyt toki keksiä tai pullaa joskus harvoin, mutta mielitekoja ei ole tullut, mikä on todella yllättävä ja hämmentävä seikka. Miksi nyt on ollut niin helppoa pysyä irti herkuista? Edes pakkasessa oleva jäätelö ei houkuttele minua. Nyt sitten pelkään, että jossain vaiheessa iskee hirveä makeanhimo, jolla ei ole mitään rajaa...

Jossain telkkariohjelmassa joku asiantuntija sanoi, että napostelun tarve on merkki siitä, että sinulla on jano. Joten jos tekee mieli laittaa suuhunsa jotain, juo vettä. Hyvä neuvo minulle. Siskoni vain nauroi, että hänelle tulisi tuolla ohjeella vesimyrkytys :) Mutta minä aion kokeilla.

Huomenna siis punnitaan taas ja laitetaan kilot ylös. Harmittaa muuten se, ettei ole päässyt liikkumaan. Vieläkin on sen verran yskää, ettei oikein voi edes harkita tekevänsä mitään, mikä hengästyttää edes vähäsen. Yskänpuuska ja ahdistuminen on taattu. Mutta parempaan päin on menty. Tulehdusarvot kävin mittauttamassa, vaikka töihin taas meninkin. Hieman oli koholla (22), mutta ei niin  paljoa, että lääkäriä olisi tarvittu.

Seuraava homma tänään minulla on syksyvaatteiden pakkaaminen talviteloille. Tuo vaatemäärä eteisessä on valtava, kun siellä on kahden tenavan ja kahden aikuisen syys- ja talvikamppeet. Toki ensin pitää syksyvaatteet pestä, mutta ainakin saan ne eteisestä pois ja eteiseen mahtuu liikkumaankin. Ja jos vielä iltasella ulkoiluttaisi vähän imuria :)

Hän vain on...

Vieläkin ollaan sairasvuoteen omana. Tosin vähän jo helpottaa, joten ehkäpä huomenna töihin :)

 

Katselin tässä eilen tallennukselta Nelosen Hurja painonpudotus-ohjelmaa. Kyseessä olikin juuri linkin jakso, jossa 160 kiloa painava neitonen taistelee omia kilojaan vastaan. Hän sanoi siellä jossain kohdassa lauseen, joka kolahti... En muista tarkkaan miten tuo lause meni ja mitä muuta siinä samassa yhteydessa sanoi, mutta yksi osa jäi soimaan minun päähäni. Tuo lausahdus oli "hän vain on"...

 

Tuo lausahdus... Kuulostaa niin pelottavan tutulta! Minäkin vain olen. Rakastan lapsiani ja miestäni, heidän kanssaan oleminen on mielekästä ja ihanaa, mutta muuten minä vain olen. Minä en kunnioita itseäni pätkääkään, en ole missään oikeastaan hyvä, keskinkertainen vain. En rakasta itseäni juuri lainkaan. Minä en ole itseäni varten ollenkaan, elän perhettäni varten. Olen unohtanut minut. Olen äiti ja vaimo, en minä tai nainen.

 

 

 

Ja syy miksi en elä itseäni varten, on ylipaino. Se on niin rajoittava tekijä monen asian suhteen. Se nolottaa ja hävettää. Moni asia jää kokeilematta ylipainon takia. En liiku juuri missään, koska mietin liikaa sitä miltä näytän ja se taas vaikuttaa olemukseeni ja omaan olooni. Minun on oikeasti alettava etsiä itseäni, uskallettava elää.

 

Minun elämäni on hyvää, mutta se voisi olla niin paljon parempaakin!

Sairastuvalta huomenta!

Keuhkoja yskitään pihalle, lämpö nostattelee itseään, joten päädyin kotihoitoon työpäivän sijaan. Ei parane mennä tartuttelemaan muita eikä työnteko muutenkaan olisi ollut edes puolitehoista. Tämä päivä himmaillaan, otetaan droppia ja levätään, niin jospa huomenna pääsee taas sorvin ääreen :)

 

Se mistä minun piti tulla kirjoittamaan, oli tämä artikkeli, jonka bongasin aamusella...

 

Mitä kaemmin on ylipainoinen, sitä vaikeampi on laihtua

 

Pikaisesti referoituna lyhyessä artikkelissa puhuttiin hiirillä tehdystä tutkimuksesta, jossa ajoitus voi olla merkittävä asia painonpudotuksen kannalta.Tuloksista selvisi, että mitä aikaisemmin ylipaino alkaa ja mitä kauemmin se kestää, sitä vaikeampaa siitä on päästä eroon. Keho tottuu painoon, jossa se on ja laihtumisen jälkeen yrittää palauttaa keholle tuttua painoa. Tai sitten laihtuminen ylipäätänsä on vaikeaa juurikin sen takia, että keho pyrkii pitämään sille normaalin tilanteen yllä.

 

Tämä sai minut pohtimaan omaa osaani. Minä olen ollut ylipainoinen melkeinpä vauvasta asti. Olen huvittanut kanssaihmisiäni aina välillä kertomalla neuvolakortistani, jossa lukee noin kuuden kuukauden kohdalla "liian lihava" ja seuraavalla kerralla kahden kuukauden päästä oli merkinta "hoikistunut". Leikki sikseen, sillä oikeasti oma ylipainoni kertyminen on alkanut jo ihan varhaisilla vuosilla. Varmaan alle kouluikäisenä jo, tosin ei vielä hurjasti, mutta vuosi vuodelta painoa tuli lisää liikaa, joten tässä ollaan. Seitsemännellä luokalla painoin noin 70 kiloa, sitten kiloja kertyi muutamassa vuodessa 10 per vuosi ja nyt tosiaan huidellaan 130 kilon kieppeillä. Kuusi vuotta sitten painoin vielä "vain" 107 kiloa. Eli kuudessa vuodessa on tullut lisää noin 25 kiloa.

 

Kuva

 

 

Joten pieniä pelonsekaisia ajatuksia tuo artikkeli minussa herättää. Toisaalta, kilot ovat lähteneet minulta yleensä helposti, ainakin alussa. Pidemmästä painonpudotuksestahan minulla ei ole kokemusta. Mutta pitää muistaa, että painon pudottaminen ja siinä pysyminen ei ole mahdotonta. Se vain voi olla vaikeampaa tai sitten ei. Positiivisin mielin eteenpäin siis mennään.

 

Mieleeni kyllä juolahti juttua lukiessa, että näinköhän sitä tuosta saa uuden tekosyyn olla yrittämättä pudottaa painoa. Selitetään vain, että" johan se on tutkittukin, että kauan ylipainoisena olleilla on tosi vaikeaa painonpudotus ja minä olen ollut lapsesta asti lihava"... Ainakin itse voisin näin tehdä jos huono hetki tulee... Tekosyitä on aina niin helppo löytää...

Painopäivitys

Pitkästä aikaa kunnon painopäivitys :)

 

Viikko sitten paino oli tosiaan 132 kiloa, tänään 129,8 kg, joten alaspäin on menty 2,2 kiloa. Ihan hyvin :) Viikolla syödyt kalorit ovat pysyneet 1400 - 1900 kalorin välillä, joten vajetta on joka kerta jäänyt. Kiloklubissa näyttää, että saisin syödä 2400 kaloria. Vähän on vielä parantamista annoskokojen kanssa sekä proteiinia pitäisi mennä enemmän, muutoin aika hyvin on pallukat päässeet vihertämään. Vettä voisi vielä myös hiukan lisätä, mutta eihän Roomaakaan päivässä rakennettu.

 

Viikon aikana olen syönyt hiukan karkkia ja keksiäkin. Mutta määrät ovat olleet aika pieniä. Ei ole ihme kyllä edes tehnyt mieli karkkia. Näin :)

Pitkästä aikaa :)

Hei vaan taas... Pitempi blogitauko, toisin sanoen, bloggausinnostuksen lopahtaminen, on pitänyt minut poissa. Joku jo kaipailikin, mikä on kieltämättä aika mukavaa :) Yritän nyt palata ahkerampaan tahtiin.

 

Mitähän sitä tässä nyt sitten kertois... No ainakin sen, että paino oli lauantai-aamuna 132 kiloa. Hui! Sunnuntaina päätin liittyä kiloklubiin, tein tunnukset ja nyt on kolme päivää merkkailtu syömisiä. Pienen heräämisenkin koin tässä eilettäin... Olen nyt päättänyt ottaa liikunnan ainakin jollain tavalla osaksi elämääni. Käyn lenkillä, alkuun noin puolen tunnin kävelyllä kolmisen kertaa viikossa. Kerran viikossa käyn uimassa ja tänään olikin uintipäivä. Parikymmentä minuuttia jaksoin varsinaisesti uida (allasta päästä päähän), reilun puoli tuntia sitten vain pulikoin, lilluttelin altaassa ja leikin hyljettä :D Sen jälkeen söin kanasalaatin ja join vettä ja suuntasin kotiin. Ensi viikolla sitten uudelleen, jos ei mitään esteitä tule.

 

Talvenkin se meille tekaisi tässä ihan yhtäkkiä. Maa on jopa aavistuksen valkoinen ja pakkasen puolella ollaan oltu monta päivää. Eikä muuten jouluunkaan ole enää kuin kaksi kuukautta :D Ihanaa!!

 

Eipä minulle siis kummempia. Käytänpä taas tilaisuutta hyväkseni ja pyydän teiltä ehdotuksia. Haluatteko kysyä jotain, kuulla mielipiteeni jostain, tietää jotain? Kysykää, ehdotelkaa postausaiheita. Kaikki ehdotukset ovat tervetulleita!!