Tässä yhtenä päivänä minulla oli aikaa ajatella (hui, vaarallista) ja kirjoittelin käsin tällaisen pienen tekstinpätkän. Toivon, että tämä ymmärretään oikein eikä kukaan pahoita mieltään syystä tai toisestakaan...
Miksi Jeppe juo? Ja miksi JoAnn syö? No syödähän pitää, jotta pysyy jonninlaisessa kunnossa. Syömättä toki voi jonkin aikaa elää, mutta aika heikkoa se taitaa olla jossain vaiheessa. Meinaan se elämä. Täysipainoiseen elämään kun ihminen tarvitsee ruokaa, siitä saatavia proteiineja, vitamiineja, hivenaineita ja muita tärkeyksiä. Mutta mitäs sitten kun ruokaa alkaa mennä liikaa? Kun ruoka hallitsee elämää?
Jeppe juo. Jeppe juo paljon, joka päivä. Alkoholi hallitsee ja ihminen vikisee. Elämä on pelkkää pulloa, humalaa, krapulaa, tuntemattomien säälin ja inhon sekaisia katseita ja taas pulloa. Mutta jos Jeppe saakin otteen alkoholista? Päättää heittää sen elämästään ja raitistuu. Karrikoiden sanottuna, Jeppe ei tarvitse viinaa elääkseen, hän pysyy hengissä ilman alkoholia. Tosin se, miltä se alkoton elämä varsinkin alkuun tuntuu, sitä en tiedä. Jeppe jos päättää lopettaa viinan juomisen, hän lopettaa sen kokonaan. Lihava ei vain voi lopettaa syömistä. Ruokaa kuitenkin tarvitaan ihan elämiseen. Herkut ovat vain yksi osa minun ongelmaani. Herkut voi kyllä lopettaa kokonaan, en tarvitse hengissä pysymiseen karkkia, sukltaata tai jäätelöä. Mutta kun myös ruoka on osa tätä ongelmaa. Isot annokset ja huonot valinnat.
Jepellä on kiusaus tarttua pulloon, ei siitä varmaan koskaan enää eroon pääse. Jepellä on vain se onni, että hänen ei tarvitse ostaa alkoholia kotiinsa. Lihavan on ostettava ruokaa, kiusaus syödä on koko ajan läsnä ja se on mahdollista. Ei tarvita kuin muutama askel jääkaapille...
Voi olla väärin vertailla lihavaa ja alkoholistia. Varsinkin kun tekstistä voi saada kuvan, että lihavilla on vaikeampaa. Nyt tässä vaiheessa täytyy myöntää, että alkoholistin elämä, etenkään raitistumisen jälkeen, ei ole tuttua. En tiedä, millaisia piruja heidän olallaan kuiskii, mutta kuvittelisin, että koti on helpompi järjestää turvalliseksi kuin se viina ei ole elämisen ehto. Minä voin "parhaimpina" päivinä syödä pari kunnon annosta rukaa, muutaman leivän, hedelmää ja salaattia samalla ruualla. Iltapalaksi voi mennä hedelmää, muutama leipä, jogurttia... Harva rukakaan on kuitenkaan sellaista että sitä voi määräämättömästi syödä. Jos antaa itselleen periksi ja vastaa ruuan kutsuun, lankemainen kotioloissa on helppoa.
Jos nyt unohdetaan alkoholi(smi) ja toivotetaan Jepelle menestystä ja voimia elämässään ja keskitytään lihaviin. Miksi ruoka on aika tärkeä osa hauskaa illanviettoa tai yhdessä oloa? Miksi vieraiden tullessa laitetaan pöytä notkolleen herkkuja? Pullat, kakut ja keksit, suklaata ja naposteltavaa? "Ota nyt lisää" on hyvinkin tuttu lause. "Kyllä kiitos tämä riittää", yritän. "Ei kun otat nyt vain!" Ja taas mentiin. En pysty vastustamaan vaan otan toisen pullan, kolmannenenkin. Näin menee etenkin vanhempien ihmisten luona kyläillessä. Mitä terveellistä voisi laittaa tarjolle kahvin kanssa? Vai tuleekohan siitä sitten olo, että "ahaa, tuon mielestä minä olen lihava enkä ansaitse herkkuja!!"
Hauska tyttöjen ilta. Tarjolla omenapiirakkaa, kanasalaattia, patonkia, sipsejä, dippikasviksia, namuja... Aloitellaan iltaa hyvän ruuan merkeissä seurustellen. Mutta eihän tuo tarjoilu mitenkään pahalta kuulosta, salaattiakin! Mutta kuinka monelle on tuttu lause: "Pakko ottaa vielä vähän lisää, vaikka olen ihan täynnä! Se oli NIIIIIN hyvää!!!" Ei tämäkään paha asia ole, jos olisin normaalipainoinen ja yleensä söisin tavallisesti/hyvin. Lihavalla taas tässäkin överistä voi tulla tosi överi.
No, tämä postaus oli nyt tämmöistä jorinaa. Jokaiseen mainitsemaani asiaan voin itse vaikuttaa! Jokaisessa kohdassa pystyisin valitsemaan oikein. Kukaan ei pakota minua syömään niinkuin syön. Kirjoittelinpahan ylös näitä asioita jotka itse koen haasteelliksi. Tuskaillessani syömisen kanssa nämä eivät helpommaksi sitä tee. Ja Jeppe, ei Jeppe sen helpommalla pääse. Juhlimiseen kun tuppaa kuulumaan myös se viina...
