Tavoitteet vuodelle 2015

Nyt kun tätä uutta vuotta on kulunut jo kolmen viikon verran, pitäisi kai miettiä tavoitteita vuodelle. Ja vähän miettiä sitä, miten edelliset tavoitteet onnistuivat. Jos nyt aloitetaan kuitenkin noista edellisistä tavoitteita, joita olikin hurjat kaksi kappaletta :D

Ensimmäinen oli aktivoituminen. Eli vaikkapa uuden harrastuksen löytyminen on tavoitteena. No löysinkö harrastuksen? En. Tai tavallaan :) Vaunulenkit. Mutta siis pyhä tavoite oli löytää jotain mielekästä tekemistä, uutta joka laittaisi läskin laiskan sohvalta liikkeelle, ihmisten pariin. Sellaista ei löytynyt. Joten tämä saa jatkoa tavoitteena tälle vuodelle.

Toinen tavoite oli painon putoaminen, edes vähän. No, se toteutui. Vuoden 2014 alussa paino oli 132,7 kg. Ja maanantaina 123,9 kg. 8,8 kilogrammaa pudotusta siis. Ei ihan huono, vaikka se voisikin olla vaikka kolminkertainen, kun ajanjaksona kuitenkin on vuosi. Mutta pääasia on, että alaspäin on menty. Vaikka pakko myöntää, että harmittaa tämä hukkaan mennyt aika. Toisaalta, olin vuodesta 2014 muutaman kuukauden raskaanakin, joten ehkä tämä siihen nähden on ihan ok tulos :)

Mietitäänpä nyt sitten tavoitteita, mitä haluan vuonna 2015 saavuttaa...

Ensimmäinen tavoite olkoon edelleen tuo aktivoituminen. Se on hyvä tavoite. Ihmisellä on hyvä olla harrastuksia. Ja vaikka se ei olisikaan ihmisten pariin hakeutuminen vaan vaikkapa lenkkeily, niin hyvä on. Kunhan se sohva ei kutsu enää niin paljon, kuin aikaisemmin. Toisaalta, olisi hyvä löytää myös harrastus, josta voisi löytää uusia ihmissuhteita. Minulla kun noita ystäviä ei kuitenkaan liikaa ole ja ne tärkeimmät ystävät asuvat niin kaukana, heitä näkee harvoin :(

Sitten painon suhteen jonkinlainen tavoite olisi hyvä asettaa. Edellinen tavoite oli laihtua vähän, jos nyt kuitenkin jonkinlaisen tavoitteen ihan numeroinakin laittaisi, ehkä sitä helpommin ponnistelisi tavoitetta kohti. Jospa vuoden 2015 tavoite on painaa alle 110 kiloa. Eli painon pitäisi pudota vähintään 14 kiloa. Ei ylivoimainen tavoite, helposti saavutettavissa.

Ja sitten syömiseen tai oikeastaan juomiseen liittyvä tavoite. Veden juonti. Vuonna 2015 opettelen elämäntavaksi juoda vettä 2-3 litraa päivässä. Miten se voikin olla niin vaikeaa muistaa juoda vettä?

Näillä mennään :) En ala liian montaa tavoitetta keksimään, nämä on ne tärkeimmät tällä hetkellä. Tulkoon vuodesta 2015 hyvä ja unohtumaton!

Television tarjontaa...

Mistä huomaa, että vuosi on vaihtunut? Ainakin siitä, että televisio syytää painonpudotukseen liittyviä ohjelmia oikein olan takaa. Minä olen koukussa laihisohjelmiin, niitä on mukava katsoa, jos niitä jotain vinkkejä saisi (harvemmin muuten saa). Mutta silti niitä katson. Tallennan ja katselen kun aikaa on.


Mitä ohjelmia sieltä siis tulee?


Olet mitä syöt tulee Liviltä. Gillian pistää läskit kuriin esim. tutkimalla kakkaa. Tätä en tallenna, katson jos satun telkkarin ääreen kun se tulee. Ei siis lemppareita :)


Suurin pudottaja (USA) tulee Avalta. Kolme valmentajaa, iso joukko ylipainoisia. Tässä sarjassa tökkii aikataulu, hurjalla tahdilla ihmiset laihtuvat valtavia määriä. Muutenkaan ei ole realistista se, että maija meikäläinen ehtisi treenata samoja tuntimääriä päivässä kun nämä "loserit". Samoin on paljon ollut puhetta epäterveellisestä ja jopa vaarallisesta laihduttamisesta tämän sarjan kohdalla. Tykkään silti katsoa, Jillian on paras :)


Jutta ja puolen vuoden superdieetti tulee liviltä. Yksi suosikeistani ja ns. realistinen. Tässä on runsaasti aikaa, vaikka tavoitteet voivat olla aika koviakin. Mutta silti mahdollisia. On valmentajaa, kuntotestejä, ruokavaliota... Apuja saa monenlaisiin tilanteisiin ja Jutta vain on niin symppis! Jotenkin olen oppinut tykkäämään myös Bullista :D


Rakas pullukka, tulee muistaakseni subilta. Pariskunta dieettaa muutaman viikon ja tavoittelee kymppitonnia eli kuudentoista kilon pudotusta. Pariskunnasta toinen on lihonut suhteen aikana ja ohjelmassa etsitään sitä entistä aktiivista puolisoa. Ihan kiva ohjelma kyllä. Jenni on kiva, käy ohjaamassa pariskuntaa jossain vaiheessa. Toisaalta, aikataulu on taas tiukahko ja kaikki kuitenkin tavoittelevat sitä kymppitonnia. Seitsemässä viikossa 16 kiloa on aika kova juttu.


Hurja painonpudotus on yksi suosikeistani. Chris Powell (silmänruokaa ;) ) ohjaa ja auttaa vuoden ajan reilusti ylipainoista pudottamaan painoa. Yleensä ylipainoa on useita kymmeniä kiloja ja aikaa on tosiaan vuosi. Väliin mahtuu todellisia extreme-haasteita (maratoneja yms) ja laihduttajilla on mahdollisuus päästä leikkaukseen, jos painoa on pudonnut tarpeeksi. Siis ylimääräistä ihoa poistetaan. Tuntuu realistiselta, siksi kai siitä tykkäänkin :)


Unohdinko jotain? Vieläkö joku muu laihdutukseen liittyvä ohjelma tulee joltain kanavalta? Mikä on teidän suosikkinne ja miksi? Vai katsotteko ollenkaan näitä ohjelmia?

Sokerituskaa...

No joo, kovasti uhosin aktivoitumisen puolesta, mutta niinpä se vain jäi... No, minulla on aika hyvä tekosyy siihen, vauva-arki voi olla aika uuvuttavaakin välillä. Mutta pikku hiljaa :)

Harmittaa vaan nyt oma tyhmyys, jälleen kerran  (tuttu tarina). Paino on pikkuhiljaa kivunnut reilusti päälle 120 kilon, maanantaina näytti puntari 123,9 kg. Siitä olin melko varma, että pari kiloa paino voi nousta sairaalaruokadieetin jälkeen, mutta tuo paino on saatu ihan herkkuja syömällä. Sokerinhimo on ihan mahdotonta! Eilen kaivoin kaappeja sokerituskissani ja kun mitään muuta en löytänyt, join ensin kupin överikaakaota (eli siis paljon kaakaojauhetta) ja sitten päälle kolme sokeripalaa (yök). Tälle on nyt jotain tehtävä, jonkinlainen sokerivieroitus on siis saatava käyntiin, sillä tämä on ihan järkyttävä esimerkki lapsille. Yleensä kyllä (ONNEKSI) nämä sokerituskailut teen, kun lapset nukkuvat, eivätkä ole sitä suoraan näkemässä, mutta näkeväthän nuo, että äiti on lihava.

Vaunulenkeistä muuten nautin suunnattomasti, on niin kivaa pukella vaunuja tuolla pitkin maita ja mantuja, mutta nämä hemmetin talvikelit! Nytkin on taas piiitkä pakkasputki, ettei vauvaa (noin pientä) voi kovin kovilla pakkasilla ulkona kärräillä. Mutta kyllä se tästä lauhtuu, niin päästään taas vaunuilemaan :)

Mutta näin... Tästä se taas lähtee, takkuillen käyntiin! Toivottavasti saan kunnon hurmoksen päälle ja saadaan kiloja vähän pois :)

Mittoja :)

Nyt sitten pari mittaa vielä :) 
Edellisen kerran mittanauhaa olen näköjään käyttänyt helmikuussa. Silloin olen mitannut lantion ja vyötärön, joten samat mitat otin nytkin. 

Helmikuussa 2014
paino                         129,9 kg.
BMI                            46,02
Vyötärö                     136 cm
Lantio                        146 cm.

Marraskuussa 2014
paino                          116,9 kg
BMI                              41,42
Vyötärö                       129 cm
Lantio                          142 cm.

On muutoksia tapahtunut noissakin mitoissa. Toki olen vasta synnyttänyt, joten mitat eivät välttämättä ihan todelliset ole, tai sitten ovat en tiedä. Pääasia on kuitenkin, että ovat pienempiä :) 

Ja muuten... BMI:n mukaan siirtyminen sairaalloisesta lihavuudesta vaikean lihavuuden puolelle on enää neljän kilon päässä :) Joten seuraava tavoite on 112,9 kiloa :) 

It's a Boy!

Kuva

Täällä taas :) Pikkuhiljaa teen paluun blogini pariin onnellisena pienen poikavauvan äitinä. Arki on lähtenyt hyvin käyntiin, sisarukset ovat ottaneet pikkuveljen hienosti vastaan. Ja nyt on tosiaan hyvä jatkaa taas kilojen tiputtelua :) 

Tuossa vilkaisin edellistä painopäivitystä, joka on huhtikuun loppupuolelta ja silloin paino oli 127,2 kg. Raskauden ajalta en sen kummemmin ole painoja ylös päivitellyt, vaikka periaatteessa olisi voinutkin. Painon kanssa kävi tosiaan hyvin, kun viimeinen punnitus ennen synnytystä näytti hieman vähemmän kuin ensimmäinen punnitus neuvolassa.

Tänään kävin sitten taas vaa'alla, sillä jatkan näillä maanantain punnituspäivillä edelleen.

 Ja tänään paino oli

116,9 kg. 

Raskaus ja synnytys vei siis yli KYMMENEN kiloa! Huikeeta! En ihan noin hyvää tulosta odottanut. Ajattelin, että hyvä jos se 120 kiloa olisi lähellä, mutta noin reipas aloitus... Tästä on hyvä jatkaa! 

Kaivan vielä tässä mittanauhan esille ja otan muutaman mitankin. Niistä tulee sitten oma päivityksensä myöhemmin :)

Mutta, täällä taas siis! Pyrin aktivoitumaan myös blogien lukemisen suhteen, sekin kun on jäänyt vähän vähille tässä viime aikoina. Saa nähä, mitä teille kuuluu? :)

Viimeisiä viedään...

No hupsis *nolo*... On muuten ihan vain vähän aikaa edellisestä postauksesta ja kuulumisiakin on välillä kyselty. Hengissä ollaan, vauvakin voi hyvin eli ihan hyvin menee, mutta kerronpa tarkemmin :)

Raskausviikkoja on tällä hetkellä 33 eli aika loppusuoralla ollaan. Viimeksi puhuin narahtaneeni sokerirasituksessa ja niinhän siinä kävi, ettei ruokavalio nyt tehonnut joten sain insuliinin. Mutta ei tuo insuliini nyt paha asia ollutkaan, vähän turhaan olen sitä pelännyt. Toki parempi olisi ollut ilman, mutta siis pistäminen ei ole ollenkaan paha juttu.

Rakenneultrassa kävin, jopa kahdesti. Ekalla kerralla kätilö ei tosi liikkuvaiselta vauvalta ehtinyt nähdä, onko sydämessä kaikki ok, joten varasi uuden ajan ja sen ihan lääkärille. Lääkärille minun pyynnöstäni, sillä halusin tietää, miten edellisessä raskaudessa osittain irronnut istukka vaikuttaa tähän raskauteen. Ja vaikuttihan se, todella paljonkin itseasiassa. Tämä kaikki tuli minulle suurena yllätyksenä... Olen nyt rv 28 juossut viikon tai kahden välein kontrollissa synnytyssairaalassani lääkärillä. Vauvaa on ultrattu ja minulla on mm. verenpaineseuranta päällä. Verenpaineseuranta siksi, koska kohonnut verenpaine on yksi iso riski istukan uudelleen irtoamiselle. Ja minulla tuo irtoamisriski on kuulemma suuri. Googlettamalla selvisi, että korkeimmillaan se on n. 18 % luokkaa. Istukan irtoaminen (kokonaan tai osittain) on harvinaista, mutta kun se kerran irtoaa, on uudelleen irtoamiselle suuri riski. Siksi olen saanut juosta kontrolleissa. Toisaalta, eipä se haittaa. Onpahan vauvan vointi tarkan seurannan alla ja mieluummin liian varovaista toimintaa kuin huoletonta. Istukan irtoaminen ei ole mikään leikin asia, ei vauvalle eikä äidille.

Raskausviikolla 32 sain kortisonipiikit vauvan keuhkojen kypsyttämiseksi. Sillä tämä vauva ei täysiaikaiseksi vatsassa asustele. Huomenna olen menossa taas kontrolliin synnärille ja todennäköisesti saan käskyn jäädä hengailemaan synnytyssairaalan lähelle (kotoa kun matkaa on n. 150 km). Parin viikon päästä lapsivesipunktiolla katsotaan vauvan keuhkojen kypsyys ja jos ne ovat kypsät, synnytys käynnistetään tai sitten leikataan. Kumpaan synnytystapaan lääkäri sitten päätyy. Itse toivoisin alatiesynnytystä, mutta enpä minä sitä nyt voi oikein valita :) Viimeksi vauvan painoarvio oli n. 2130 grammaa eli ihan hyvänkokoinen vauveli siellä asustelee. Toivoa siis on, että parin viikon päästä oltaisiin siellä lähellä 2500 grammaa.

Omasta voinnista vielä... Olen voinut oikeastaan tosi hyvin. Verenpaine on ollut koko ajan ok, hemoglobiinikin on saatu nousemaan sinne 120 päälle. Ei isompia kolotuksia eikä kipuja. Vauva on raivotarjonnassa, joten jonkinlaista paineentunnetta välillä tulee tuonne alapäähän, mutta kun pääsee istumaan hetkeksi, se auttaa. Ainoastaan nuo sokerit ovat aiheuttaneet päänvaivaa, mutta niidenkin kanssa pystyy elämään :)

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä... Oma paino... Kävin tuossa vaa'alla just äsken, vaatteet päällä ja syöneenä... Oma vaaka näytti 126,9 kg. Eli vähemmän kuin maaliskuussa! Neuvolan vaaka on aina näyttänyt vajaata kahta kiloa enemmän, mutta viimeksi neuvolassa painoin 400 grammaa vähemmän kuin ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Painon kanssa on siis mennyt tosi hyvin, oma terkka on tyytyväinen, samoin synnärillä lääkäri. Joten toivoa on, että synnytyksen jälkeen painan lähelle 120 kiloa. Se olisi tosi hienoa!!

Mutta tämmöisiä kuulumisia! Vauvan tavarat on nyt pikkuhiljaa laitettu paikoilleen, sillä voi olla että huomisen jälkeen seuraavan kerran tulen kotiin vauvan kanssa. Toki vielä laatikossa odottaa pestyinä tytön ja pojan vaatteet erikseen, sukupuoli kun ei ole meillä vielä tiedossa :)

Ilmoittelen sitten viimeistään, kun pikkuihminen on maailmassa, missä mennään! :) Ja aika pian sen jälkeen varmaankin palailen taas enempi bloginkin pariin ihan alkuperäisen aiheen mukaan, nyt on nimittäin aika hyvä draivi päällä mm. ruokavalion suhteen :) Toivottavasti sitä jaksaa jatkaa sittenkin kun pikkuinen yöllä valvottaa.

Hyvää syksyä!!

Neuvolaa ja sokerirasitusta...

Heipparallaa taas pitkästä aikaa :) Hiukan on hidas tämä minun bloggailutahti, mutta jotain olisi nyt tulossa :) Nimittäin neuvolakäyntiä... Ja sokerirasitusta...

Kävin kuluneella viikolla neuvolassa. Rv oli 15+5. Jo kolmas neuvola siis. Kaikki oli ihan ok, heoglobiini oli tosin vain 116, kun edellisellä kerralla nelisen viikkoa sitten se oli 113. No, noussut kuitenkin, ei laskenut. Verenpaine ok, painoa 0,9 kg vähemmän kuin edellisessä neuvolassa. Nyt neuvolanvaa'alla paino oli 126,9 kg, omalla vaa'alla aamusella 125,6 kg. Tällä kerralla kuunneltiin ekaa kertaa sydänääniä. Oman terkan tilalla oli nyt sijainen, joka ei sitten löytänyt niitä sydänääniä. Ei oikein uskaltanut painaa kunnolla näitä minun makkaroita. Soitti sitten paikalle kokeneemman terkan, joka löysi äänet heti. Siellä se pieni sydän jumpsutti <3 Sain samalla ajan parin päivän päähän sokerirasitukseenkin.

Olin etukäteen jo ihan varma, että pomppaan aivan varmasti sokereissa. Aikaisemmissa raskauksissa paastoarvon kanssa on ollut pieniä ongelmia, jotka ovat hoituneet ruokavaliolla. Eli raskausajandiabetes, vaikka kukaan minulle siitä ei silloin suoraan sanonut. Luin myöhemmin papereista. En kummemmin ohjeita saanut, vain kehoituksen vältellä liikaa sokeria. No, sokerit pysyi hallussa aika hyvin ruokavaliolla ja ns. täsmäliikunnalla eli tarkoitti pientä liikkumista iltasella, vähän ennen nukkumaanmenoa. Niinpä edellisissä raskauksissa joko kävin iltaisin pienellä, noin puolen tunnin kävelyllä tai poljin kuntopyörää vartin tai 20 minuuttia. 

Varmana narahtamisesta meninkin sitten sokerirasitukseen labraan 12 tunnin paaston jälkeen. Ensimmäinen putki verta ja sen jälkeen juotavaksi se sokerilitku. Se ei ollut niin pahaa kuin pelkäsin, aika makeaa ja vadelmaista. Viimeinen desi teki hieman tiukkaa, mutta alas meni kakomatta. Olo oli sen jälkeen kyllä kieltämättä vähän ns. utuinen. Tunti odottelua ja seuraava putki verta. Taas tunti odottelua ja viimeinen putki. Sitten pääsin kotiin. Muutaman tunnin päästä terkka soitti tuloksista. Kuten olin jo tiennytkin, narahdin paastoarvosta. Paasto oli 5,7 kun raja on 5,3. Tunnin jälkeinen arvo 7,8 kun raja 10,0 ja kahden tunnin jälkeinen arvo 6,8 kun raja 8,3 (muistaakseni). Muut arvot siis hyvät, paasto ylitti rajan eli raskausajan diabetes on taas diagnoosina. Sovittiin ensi viikolle käynti terkan luona, antaa ruokavalio-ohjeita ja mittarin kotiin kotiseurantaa varten. Hyvä juttu! Jos nyt sais kunnon ohjeet! 

Googlettelin jo tuota RD:ta. Minulla noita riskitekijöitä saada rd on useampi. On nuo aikaisemmat rd:t, on sukurasite, ylipaino (nämä tiesinkin), mutta uutena juttuna oli PCO. Sekin löytyy ja samalla muistin, etten ole siitä maininnut terkalle. Täytyy muistaa seuraavalla käynnillä sanoa, että sellainenkin löytyy. Ainakin rd riskeihin se liittyy. 

Että näin :) Tässä pitää nyt siirtyä täysjyvätuotteisiin (inhoan niiden makua), herkkujen vähentämiseen, sokerin ja rasvan tarkkailuun vielä suuremmassa määrin, kasvisten ja hedelmien lisäämiseen sekä säännölliseen syömiseen. Vähän noista on nyt lipsuttu, mutta nyt on erittäin hyvä syy pitää kiinni noista. Toki en täysin luovu herkuista, syön pullan tai kakkua, jos kylästelen/juhlin, mutta arkena ei. Mutta jos tämä ei riitä, niin sitten tietenkin katsotaan kuviot uusiksi. Toivon, että samantyylinen toiminta auttaa nytkin, kuin aikaisemmin. 

Mutta nyt juhannuksen viettoon! Täällä on kylmää, tuulista ja luntakin sateli! Toivottavasti teillä on paremmat kelit!


                     Hyvää juhannusta kaikille!!