No hupsis *nolo*... On muuten ihan vain vähän aikaa edellisestä postauksesta ja kuulumisiakin on välillä kyselty. Hengissä ollaan, vauvakin voi hyvin eli ihan hyvin menee, mutta kerronpa tarkemmin :)
Raskausviikkoja on tällä hetkellä 33 eli aika loppusuoralla ollaan. Viimeksi puhuin narahtaneeni sokerirasituksessa ja niinhän siinä kävi, ettei ruokavalio nyt tehonnut joten sain insuliinin. Mutta ei tuo insuliini nyt paha asia ollutkaan, vähän turhaan olen sitä pelännyt. Toki parempi olisi ollut ilman, mutta siis pistäminen ei ole ollenkaan paha juttu.
Rakenneultrassa kävin, jopa kahdesti. Ekalla kerralla kätilö ei tosi liikkuvaiselta vauvalta ehtinyt nähdä, onko sydämessä kaikki ok, joten varasi uuden ajan ja sen ihan lääkärille. Lääkärille minun pyynnöstäni, sillä halusin tietää, miten edellisessä raskaudessa osittain irronnut istukka vaikuttaa tähän raskauteen. Ja vaikuttihan se, todella paljonkin itseasiassa. Tämä kaikki tuli minulle suurena yllätyksenä... Olen nyt rv 28 juossut viikon tai kahden välein kontrollissa synnytyssairaalassani lääkärillä. Vauvaa on ultrattu ja minulla on mm. verenpaineseuranta päällä. Verenpaineseuranta siksi, koska kohonnut verenpaine on yksi iso riski istukan uudelleen irtoamiselle. Ja minulla tuo irtoamisriski on kuulemma suuri. Googlettamalla selvisi, että korkeimmillaan se on n. 18 % luokkaa. Istukan irtoaminen (kokonaan tai osittain) on harvinaista, mutta kun se kerran irtoaa, on uudelleen irtoamiselle suuri riski. Siksi olen saanut juosta kontrolleissa. Toisaalta, eipä se haittaa. Onpahan vauvan vointi tarkan seurannan alla ja mieluummin liian varovaista toimintaa kuin huoletonta. Istukan irtoaminen ei ole mikään leikin asia, ei vauvalle eikä äidille.
Raskausviikolla 32 sain kortisonipiikit vauvan keuhkojen kypsyttämiseksi. Sillä tämä vauva ei täysiaikaiseksi vatsassa asustele. Huomenna olen menossa taas kontrolliin synnärille ja todennäköisesti saan käskyn jäädä hengailemaan synnytyssairaalan lähelle (kotoa kun matkaa on n. 150 km). Parin viikon päästä lapsivesipunktiolla katsotaan vauvan keuhkojen kypsyys ja jos ne ovat kypsät, synnytys käynnistetään tai sitten leikataan. Kumpaan synnytystapaan lääkäri sitten päätyy. Itse toivoisin alatiesynnytystä, mutta enpä minä sitä nyt voi oikein valita :) Viimeksi vauvan painoarvio oli n. 2130 grammaa eli ihan hyvänkokoinen vauveli siellä asustelee. Toivoa siis on, että parin viikon päästä oltaisiin siellä lähellä 2500 grammaa.
Omasta voinnista vielä... Olen voinut oikeastaan tosi hyvin. Verenpaine on ollut koko ajan ok, hemoglobiinikin on saatu nousemaan sinne 120 päälle. Ei isompia kolotuksia eikä kipuja. Vauva on raivotarjonnassa, joten jonkinlaista paineentunnetta välillä tulee tuonne alapäähän, mutta kun pääsee istumaan hetkeksi, se auttaa. Ainoastaan nuo sokerit ovat aiheuttaneet päänvaivaa, mutta niidenkin kanssa pystyy elämään :)
Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä... Oma paino... Kävin tuossa vaa'alla just äsken, vaatteet päällä ja syöneenä... Oma vaaka näytti 126,9 kg. Eli vähemmän kuin maaliskuussa! Neuvolan vaaka on aina näyttänyt vajaata kahta kiloa enemmän, mutta viimeksi neuvolassa painoin 400 grammaa vähemmän kuin ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Painon kanssa on siis mennyt tosi hyvin, oma terkka on tyytyväinen, samoin synnärillä lääkäri. Joten toivoa on, että synnytyksen jälkeen painan lähelle 120 kiloa. Se olisi tosi hienoa!!
Mutta tämmöisiä kuulumisia! Vauvan tavarat on nyt pikkuhiljaa laitettu paikoilleen, sillä voi olla että huomisen jälkeen seuraavan kerran tulen kotiin vauvan kanssa. Toki vielä laatikossa odottaa pestyinä tytön ja pojan vaatteet erikseen, sukupuoli kun ei ole meillä vielä tiedossa :)
Ilmoittelen sitten viimeistään, kun pikkuihminen on maailmassa, missä mennään! :) Ja aika pian sen jälkeen varmaankin palailen taas enempi bloginkin pariin ihan alkuperäisen aiheen mukaan, nyt on nimittäin aika hyvä draivi päällä mm. ruokavalion suhteen :) Toivottavasti sitä jaksaa jatkaa sittenkin kun pikkuinen yöllä valvottaa.
Hyvää syksyä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti