Lohtua syömällä...

Uusia lukijoita on tupsahdellut nyt kovasti, tervetuloa :) Toivottavasti viihdytte mukana!!

 Kuva 

Kuva-tekstiä klikkaamalla löytyy niin kuva kuin pieni artikkeli lohtusyömisestä.

Minun piti kirjoittaa nyt aiheesta lohtusyöminen, tässä postauksessa olenkin siihen aiemmin viitannut.

Niin monen muun ylipainoisen tapaan minäkin olen lohtusyöjä. Ruoka ei petä, ei arvostele, ei tuomitse. Ruoka on läsnä silloin kun haluan ja antaa helpotuksen, hetkeksi. Jotkut varmaan tietävät, miltä tuntuu kun iskee ahdistus. Silloin pitää kiitää kaapille, kaivaa se suklaa esiin. Se ensimmäinen suklaapala suussa, voi taivas!! Se ihana tunne, kun suklaa sulaa suussa ja juovuttaa mielen! Mutta valitettavan nopeasti se vaikutus katoaa. Pian on saatava uusi palanen ja taas uusi ja uusi ja uusi... kunnes koko levy on kadonnut. Hetken aikaa tuntuu hyvältä, sitten iskee ähky ja morkkis. Mitä minä taas menin tekemään... Suklaa on hyvä esimerkki. Toimisipa porkkanat samoin tai vaikkapa kaali...

Minä syön lähinnä negatiivisiin tunteisiin, ilo ja onnellisuus eivät aiheuta samanlaista tarvetta syödä, vaikka syön niihinkin tunteisiin. Ahdistus, suru, pettymykset... Silloin tämä mamma ravaa kaapilta toiselle ja kaivaa. Löytyisipä jotain hyvää. Jos ei meinaa mitään löytyä, tuska vain yltyy. Jotain on pakko saada, heti! Sitten teen vaikka pari isoa leipää, läjä leikkelettä päälle ja iso kupillinen makeaa, vahvaa kaakaota. Suupalojen myötä pahin helpottaa, ruoka teki taas sen mitä pitikin. Toimi lohduttajana, "halasi" kun sitä tarvitsin.

                                                                               

Kaikkein mieluiten syön pahaan oloon yms. jotain makeaa, mutta jos sitä ei ole, löydän kyllä jotain mitä syödä ja millä lohduttaa itseäni.

 Kuva, myös tämän klikin takaa löytyy ihan hyvä artikkeli.