Ei ole mikään hyvä viikko takana. Paino seilaa ees taas 126,1 ja 126,8 kilon välillä. Normaalia elämistä siis, jos tarkoitus ei ole painon pudota. No, päätin, etten ota stressiä tuosta. Keskityn nyt siihen, etten palaa vanhoihin tapoihin, vaan yritän pysyä ruodussa. Painon putoamiselle viis just nyt. Takkuilee sen verran, että pitää pitää huoli, ettei ihan kokonaan repsahda tämä touhu...
Eilen tosiaan tuli sitten käytyä joululahjaostoksilla tuolla kaupungissa. Etukäteen vähän jännäsin, kuinka reissu menee, yleensä kun näillä reissuilla on ollut oikein mässäämisen juhlaa. Karkkia ja herkkua automatkoilla, perillä hampurilaista ja ranskalaista ja kunnon munkkikahveja yms. Nythän tein etukäteissuunnitelmia ja nyt on aika yhteenvedolle.
Menomatkalle pakkasin mukaan pullon vettä, omenan ja porkkana viipaleina. Hyvin riitti ja olokin oli pirteämpi perillä, toisin kun hillittömän sokeritankkauksen jälkeen. Perillä ajatus oli käydä salaatilla tai syödä Subwayssa. Pienen poikkeuksen tein ja söin kanapaninin yhdessä kahvilassa tuoremehulla ja lasillisella vettä. Ystävän luona piipahtaessa teen kanssa söin piparin ja pullasiivun. Kotimatka oli taas se etukäteen haastavin osuus, kun nimittäin kävin vielä Cittarissa lähtiessä. Siellä sitten joululahjanamusia valikoidessa päädyin ostamaan pienen kermatoffeen ja uutuuskarkkipussin. Lisäksi ostin maustettua vettä. En soimannut itseäni tuon karkkipussin johdosta, sillä yritän pitää elämäni sellaisena, ettei tarvitsisi itseään turhaan moittia. Eikä yksi painonpudotus tuohon karkkipussiin kaadu, toivottavasti.
Siinä ajaessa kävi niinkuin aina ennenkin, käsi kävi pussissa taukoamatta ja suorastaan hotkin niitä karkkeja. Jonkin verran olin karkkeja ehtinyt syödä, kun aloin ajatella, että maistuvatko nuo karkit oikeasti hyvältä? Keskityin syömiseen, makustelin ja pureskelin ja totesin, että tuosta pussista vain pari karkkia maistui oikeasti hyvältä. Muut maistuivat, no ihan ok:lta. Siinä vaiheessa kun tuon tajusin, pysäytyin auton levikkeelle ja lokkasin pussista nuo hyvät karkit. Loput heitin roskiin. Miksi syödä jotain epäterveellistä, joka ei edes oikeastaan ole niin hyvää? Söin ne paremmat karkit hyvillä mielin, niitä ei edes kovin paljoa ollu tuossa pussissa. Loppumatkasta söin pussillisen naposteluporkkanoita :)
Että on minussa ehkä jotain positiivista tapahtunut ajattelussani. Minun täytyy alkaa keskittyä syömiseen, ruuan makuun ja siihen miltä se syötävä suussa tuntuu. Ja yksinkertaisesti jättää syömättä varsinkin kaikki epäterveellinen, joka ei edes maistu hyvältä. Noissa karkeissa ja esim. sipseissähän minun kohdallani pätee se ns. koukuttuminen. Aina ne eivät edes välttämättä maistu niin hyvältä, mutta kun on syönyt jo jonkinverran, keho tahtoo lisää rasvaa/sokeria. Sitä ei syö siksi, että siitä nauttii vaan siksi, ettei "pysty" oikein lopettamaankaan.
Että näin :) Huomenna on taas punnituspäivä, tuskin 126 alittuu, ylittyy kyllä ehkäpä jopa "komeasti", mutta näillä mennään. Se ei kaada maata, uusia viikkoja ja päiviä on tulossa! Ei surra mennyttä, keskitytään tähän päivään ja vähän tulevaan!!
Valoisaa sunnuntaita, toista advettia ja tsemppiä alkavaan viikkoonne!!
Pst. Se kermatoffee oli ihanaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti