lauantai 7. tammikuuta 2012

Lohtua syömällä...

Uusia lukijoita on tupsahdellut nyt kovasti, tervetuloa :) Toivottavasti viihdytte mukana!!


 Kuva 
Kuva-tekstiä klikkaamalla löytyy niin kuva kuin pieni artikkeli lohtusyömisestä.

Minun piti kirjoittaa nyt aiheesta lohtusyöminen, tässä postauksessa olenkin siihen aiemmin viitannut.

Niin monen muun ylipainoisen tapaan minäkin olen lohtusyöjä. Ruoka ei petä, ei arvostele, ei tuomitse. Ruoka on läsnä silloin kun haluan ja antaa helpotuksen, hetkeksi. Jotkut varmaan tietävät, miltä tuntuu kun iskee ahdistus. Silloin pitää kiitää kaapille, kaivaa se suklaa esiin. Se ensimmäinen suklaapala suussa, voi taivas!! Se ihana tunne, kun suklaa sulaa suussa ja juovuttaa mielen! Mutta valitettavan nopeasti se vaikutus katoaa. Pian on saatava uusi palanen ja taas uusi ja uusi ja uusi... kunnes koko levy on kadonnut. Hetken aikaa tuntuu hyvältä, sitten iskee ähky ja morkkis. Mitä minä taas menin tekemään... Suklaa on hyvä esimerkki. Toimisipa porkkanat samoin tai vaikkapa kaali...

Minä syön lähinnä negatiivisiin tunteisiin, ilo ja onnellisuus eivät aiheuta samanlaista tarvetta syödä, vaikka syön niihinkin tunteisiin. Ahdistus, suru, pettymykset... Silloin tämä mamma ravaa kaapilta toiselle ja kaivaa. Löytyisipä jotain hyvää. Jos ei meinaa mitään löytyä, tuska vain yltyy. Jotain on pakko saada, heti! Sitten teen vaikka pari isoa leipää, läjä leikkelettä päälle ja iso kupillinen makeaa, vahvaa kaakaota. Suupalojen myötä pahin helpottaa, ruoka teki taas sen mitä pitikin. Toimi lohduttajana, "halasi" kun sitä tarvitsin.
                                                                               
Kaikkein mieluiten syön pahaan oloon yms. jotain makeaa, mutta jos sitä ei ole, löydän kyllä jotain mitä syödä ja millä lohduttaa itseäni.

 Kuva, myös tämän klikin takaa löytyy ihan hyvä artikkeli.

6 kommenttia:

  1. Lohtusyöminen ja ahmiminen on kamalaa, hetken se kuuntelee ja antaa lohtua,
    sitten se puukottaa selkään ja pahasti.

    Itsellä ahmimiseen toiminut säännöllinen ateriarytmi..!

    VastaaPoista
  2. Niin, hetken. Ellei sitten syö koko ajan, kunnes pahin ahdistus hellittää...

    VastaaPoista
  3. Olipa tuttua tekstiä... just noin se on.. valitettavasti..

    VastaaPoista
  4. Tuttua myös minulle. Paitsi että syön kaikkiin tunteisiin...

    VastaaPoista
  5. Mulla käy juuri päinvastoin, kun on paha mieli niin ei tee mieli ollenkaan syödä, kerrankin hyvä tuuri jossain! :) Mutta tossa voi tosiaan joutua huonoon kierteeseen, kun lohtusyömisestä tulee entistä pahempi olo, ja sitten taas syö sen aiheuttamaan pahaan oloon lisää :/

    VastaaPoista
  6. Pirre ja Miimi: Lohtusyöminen on kyllä ihan perziistä!

    Nina: Kierre kyllä tulee helposti. Ja sitten kun syöminen auttaa vain hetkellisesti, pitää syödä kohta lisää, että taas auttaa.

    VastaaPoista