Nyt on luvassa pieni kiukunsekainen purkautuminen... Nimittäin ärsyttää hiukan!
Kävin kampaajalla. Vietin ihanan, rentouttavan pari tuntisen ja nousin penkistä uudistuneella, kauniin tukan omaavana naisena. Hyvillä mielin suuntasin kotiin, jossa armas aviomieheni odotti lasten kanssa. Mutta mikä muu täällä odotti...
Sotku oli melkoinen ja koti oli ollut suht siisti minun lähtiessäni. Lapset olivat tyhjentäneen sohvan alla olevan laatikon lattialle. Laatikossa olivat lasten isot vaatteet odottamassa lasten kasvua. Laatikko oli keskellä käytävää lapset kyydissä, totta kai. Eteisessä oli tyhjennetty lakit ja hanskat pitkin lattioita. Olohuoneessa keinutuoli oli kumollaan, samoin nojatuoli ja sohvapöytä. Lastenhuoneen sohvan patjat olivat olohuoneen lattialla, samoin lasten peitot ja tyynyt. Tapettiin oli liimattu tarroja. Ja missä armas aviomieheni...? No sohvalla päiväunilla mukavasti peiton alla. Heräili siinä sitten pikkuhiljaa, muutaman kerran komensi lapsia siivoamaan tuloksetta, kunnes sitten lähti omiin hommiinsa. Ja minä päätin, että minähän en näihin sotkuihin puutu! Hoitakoon mies siivoukset lasten kanssa. Ja seuraavan kerran kun mies valittaa lapselle tottelemattomuudesta, ajattelin kysyä, että mistäköhän se mahtaa johtua? Ei kai vain siitä, että mies ei huolehdi loppuun saakka siitä, totteleeko lapsi vai ei. Mies antaa liian helposti periksi ja minun on oltava sitten se "poliisi" tässä asiassa. Vaikka minua hiukan häiritsee tuo siivo, yritän pitää pääni ja antaa sen vain häiritä.
Argh! Nyt yritän löytää sen kampaajalta saamani hyvän olon tunteen ja rentoutua taas. Ärsytys hus pois!! Hengitän syvään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti